keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Toto ja naisten julmuus

Eli kastraattikoe, joka onnistui yli odotusten. Eli miten lempeästä lapsukaisesta tulee kiimainen kolli. Eli kangistavan kaipauksen kourissa.
Olin eilen hyvin varomaton. Edellisen postauksen kommenteista innostuneena päätin suorittaa pojille kastraattikokeen eli kuunteluttaa tietokoneelta kiimaisen tyttökissan huutoa. Seuraukset olivat arvaamattomat.

Kiimahuuto sai pojat juoksemaan heti alakerrasta yläkertaan tietokoneen luokse. Molemmat näyttivät tyrmistyneiltä ja Cisu tuijotti minua hetken epäuskoisena, mutta ymmärsi sitten (onneksi!), että en minä siellä karjunut ja muutenkin kyse oli jostain huijauksesta.

Toisin kävi Toto-raukalle. Hän meni aivan sekaisin! Säntäiltyään ensin vauhkona pitkin poikin yläkertaa Toto juoksi alakerran työhuoneeseen ja jäi sen ovelle kyttäämään. Tunniksi. Liikkumattomana. Aivan jäykkänä ja mihinkään reagoimattomana. Ainoa muutos oli se, että välillä häntä pullistui ja selkäkarvat nousivat pystyyn.
Tärisen kiihkosta, nenäni värisee. Jossain tuolla on TYTTÖ!
Mutta ei. Kutsuhuutoja esittänyttä tyttöystävää ei löytynyt. Toto meni eteiseen kyttäämään. Takana on Cisu, joka oli melkoisen hämmentynyt Toton reaktiosta hänkin: eikö toi aio koskaan lopettaa ja ymmärtää, että täällä EI ole hemaisevia mirrejä kylässä?
Toto ei luovuta.
Hyvin totiseksi kyllä veti, kun kyttäys ei tuottanut tulosta. Ensin eteisen penkin alle miettimään
...ja sitten taas työhuoneen ovelle vaanimaan.
Voi ei! Pahin vaihe kesti noin tunnin, mutta sen jälkeenkin Toto sai välillä jäykistymis- ja vaanimiskohtauksia. Lopulta mies onnistui houkuttelemaan Tottiksen leikkimään ja silloin Toto alkoi taas kehrätäkin ja pahin tuska ja kaipuu olivat ohi. Onneksi oli miehistä tukea tarjolla, ekat sydänsurut ovat kova paikka.

Tunsin oloni vielä aamulla kovin julmaksi, kun olin kiusannut Totoa noin. Kiusaava emäntä ja julma karjuva virtuaalityttöystävä, naiset ovat ilkeitä. Onneksi Toto oli yön aikana palautunut kiltiksi ja herttaiseksi lussukkasylikissaksi. Ehkä hän luottaa naisiin vielä tämän jälkeenkin.

Mutta kannattaa siis harkita vakavasti ennen kuin suorittaa kastraattikokeita! Olkoon tämä varoittava esimerkki. Emme ota vastuuta sekoavista eunukkiherroista.

6 kommenttia:

  1. Voi Totoa! :D Sille on pakko nauraa, vaikka onhan ensimmäinen (kauko)rakkaus vakava asia. Herttainen ja hassu kissa. :)

    VastaaPoista
  2. Pieni Toto-raukka. Ensin mekin meinattiin tikahtua tukahdetusta naurusta, mutta sitten kävi sääliksi, kun toinen vain tärisee kiihkosta ja kaipuusta.

    VastaaPoista
  3. Voi Toto-parka! Kyllä täälläkin vähän hymyilytti, mutta että tunnin järkytys :) Miettiköhän toto sopivaa iskurepliikkiä?

    Täytyy sanoa että tunsin pienen pistoksen myös omasta kokeesta vaikka Aslanin sekoaminen meni sentään ohi noin kymmenessä minuutissa - läppärin kaiuttimet on niin huonot että Aslan tajusi kokeen huijaukseksi tutkittuaan äänilähdettä paremmin.

    Hassua joka tapauksessa miten voimakkaasti kastraattipojatkin reagoivat virtuaalihuutoihin. Entäs sitten ihan oikea kolli :o

    VastaaPoista
  4. Ei uskalla edes ajatella, miten oikeat kollit reagoisivat. Ja miltä minusta olisi tuntunut, jos Cisukin olisi saanut kohtauksen.

    Luulen, ettei meillä tehdä enää kastraattikokeitta, ei ainakaan keväällä. Kissat maaliskuussa... ;)

    VastaaPoista
  5. Hui! Eipä taideta meillä tehdä samaa koetta :D

    VastaaPoista
  6. Emme suosittele. :D Vaikka kissa lopulta tokenisi järkytyksestä, niin omistaja voi miettiä sitäkin kauemmin, että kannattiko nyt sekoittaa poloisen päätä. ;)

    VastaaPoista