sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Saapasjalkakissa

Järjestelin eilen vähän kaappeja ja löysin pari vuotta käyttämättä olleet talvikengät. Siirsin ne eteiseen kaappiin, etteivät unohtuisi uudestaan.

Cisu oli heti kovin kiinnostunut kengistä tai ainakin niiden nauhoista. Vaikka kenkäkaapin liukuovi suljettiin tuon tuosta, se myös avautui säännöllisin väliajoin. Cisu kiskoi kengännauhaa kirjaimellisesti kynsin hampain.


Yöllä ihmettelin kummaa kolinaa, mutta pistin sen myrskyn piikkiin. Aamulla meitä kuitenkin odotti eteisessä onnellinen kengänomistaja. Nykiminen oli tuottanut tulosta ja koko kenkä oli saatu pois kaapista, kengännauhan päässäkin oli jo uuden omistajan jyrsimä puumerkki.

Ei mikään tyhmä kissa. Kengän varressahan kerrotaan, että kyseessä on kissan työväline!
Jottei menisi ihan Cisu-tarinoiksi, niin kehutaan vielä vähän Totoa. Hän osoitti eilen suurta ymmärrystä ja itsehillintää, vähän kuin pieni lapsi, joka hokee itselleen "ei, ei" kielletyssä paikassa.
Tapasin Toton pitämästä päätään takassa, jossa oli palavia kynttilöitä. Yksi käsientaputus riitti ja Toto poistui kiltisti paikalta. Myöhemmin näin hänen menevän uudelleen tutkimaan kiinnostavaa tuli-ilmiötä... Paitsi että aivan takan lähelle tultuaan hän pudisti päätään, laskeutui kyyryyn ja peruutti varovaisesti pois paikalta. Sen jälkeen eivät kynttilät kiinnostuneet. Voi kun uudet säännöt opittaisiin aina näin helposti.
Ehkä on toivoa. Tottiainen on nimittäin ottanut aimo harppauksen kohti suurta oppineisuutta ja oppinut vihdoin oman nimensä aivan kunnolla. Pitkään Toton huutelu ei aiheuttanut mitään reaktioita, sitten siihen reagoitiin satunnaisesti, mutta nykyisin Toto saapuu paikalle kutsusta. Ehkä hänkin osaa pian lukea englanninkielisiä tekstejä viisaan isoveljensä tavoin.



8 kommenttia:

  1. Talvikengäthän ovat kissojen työvälineitä, sehän on selvää! ;)

    VastaaPoista
  2. Ainakin juuri sellaiset kengät, joissa lukee CAT. Muut nauhalliset kengät ovat saaneet olla ihan rauhassa, mutta eivät olekaan kissoille nimikoituja. :)

    VastaaPoista
  3. Kylläpäs teidän kissat ovat viisaita!

    VastaaPoista
  4. Waaau.. teillä on ihan pelottavan viisaita kissoja! :D

    Onko Toton nimi ollut pentuna jotain muuta? Aslanillakin meni aika pitkään että se oppi nimensä kunnolla - tai ainakaan että se päätti alkaa tottelemaan sitä, mutta se olikin luovutusikään asti ihan eri niminen, nimi ei edes kuulostanut samalta. Raichu taas on ollut aina saman niminen ja osaa nimensä ja sen 15 variaatiota vaikka nurinpäin ;p ..tosin voi johtua ihan luonne-eroistakin.

    VastaaPoista
  5. Ainakaan Toton viisaus ei meitä kauheasti pelota. ;)

    Toto on ollut Toto aina, jo kissalassa. Se ei käy siis selitykseksi, että hän päätti odottaa kypsään yhden vuoden ikään ennen kuin ymmärsi kunnolla oman nimensä. Selitys lienee siinä, että Toto on aina elännyt vähintään yhden muun kissan kanssa, eikä sen ole tarvinnut kiinnittää niin paljon huomiota ihmisiin kuin ainokaiskissana olleen Cisun. Cisu osaa monta sanaa, mutta Totolla suomen kielen taidot rajoittuvat lähinnä ei:hin ja omaan nimeen. Toistaiseksi. :)

    VastaaPoista
  6. Mielestäni on ihanaa kun kissat tunnistavat nimensä. Se jotenkin inhimillistää niitä lisää... Nimen tuntemistahan voi vahvistaa harjoittamalla sitä esimerkiksi ohjeena silmiin katsomiseen.

    VastaaPoista
  7. Kengännauhat on parhaita! Nirsk nirsk
    terv eisin
    Ransu

    VastaaPoista
  8. Joo, kyllä se on sekä ihanaa että käytännöllistä, että kissa tietää nimensä. Ja meillä varsinkin Cisu ottaa usein katsekontaktin itsekin, kun sillä on asiaa. Hyvin inhimillisiä otuksia ovat!

    Kengännauhat ovat tosiaankin parhaita. Kissan taivas on pahvilaatikko, jossa on kengännauha sisällä. :) Yleensä vain irtonauhat ovat kiinnostaneet, mutta näemmä ei haittaa, jos nauhan perässä roikuu kenkä; ehkä näissä kengissä on erikoisihastuttavat nauhat.

    VastaaPoista