maanantai 29. maaliskuuta 2010

K-jälkiä

Ajattelin viikonloppuna, että teen poikkeuksen ja kirjoitan muista k-eläimistä kuin kissoista. Kun tulimme muutaman päivän kylävisiitin jälkeen kotiin, huomasin, että kevät tulee sittenkin. Koko talven koskemattomana olleelle lumihangelle oli ilmestynyt
kauriin, ketun ja kaniinien (jäniksien, mutta kutsutaan niitäkin nyt k-alkuisesti) jälkiä, miten keväistä ja ilahduttavaa!

Cisulle ei tietenkään passannut, että täällä puhuttaisiin muista eläimistä kuin hänestä ja Totosta.

Cisu on tähän asti varonut visusti, ettei hän joudu lumen kanssa kosketuksiin syliulkoilujen aikana: jo Cisun laskeminen maata kohti aiheuttaa ininää ja ylöspäin kiipeämistä. Kuitenkin tieto siitä, että meillä ihaillaan joidenkin muiden eläinten jälkiä sai Cisun tekemään jotain yllättävää lauantaiaamuna. Hän seisoi pihalla erään ruukun päällä aivan rauhallisena ja kehräävänä – kunnes pongahti yhtäkkiä suoraan lumikinokseen!

Niinpä ylpeänä esitämme: kevään merkki eli koratinjäljet lumikinoksessa!



Cisu isku etutassut suoraan penkkaan ja takajalat upposivat kinoksen seinämään. Jos en olisi noukkinut häntä heti syliini, hän olisi varmaan vieläkin kauhistuneena mahaansa asti lumessa: miten tässä nyt näin kävi? Sylissä Cisu tunki heti koko etutassun suuhunsa: äkkiä pois tuollainen kylmyys ja märkyys. Muuten hän ei ollut onneksi lumikylvystä kovin järkyttynyt.

Toto on koko syliulkoilukauden ajan ottanut aina pihalla käydessään pari askelta jäällä tai lumessa. Niinpä hän on oppinut, mistä se on, eikä ole poukkoillut varomattoman veljensä tavoin. Viisas Tottiainen!


* * *
Veljeksien hulinaviikko huipentui viikonloppuun, kun meillä oli yövieraina miehen vanhemmat. Kaikki meni yllättävän rauhallisesti, ehkä siksi, että päivisin oli ohjelmaa eli pojat saivat olla kahden, ja siksi, että öisin vieraat olivat suljetun oven takana. Ensimmäisenä iltana Cisu ja Toto yrittivät kovasti mennä mukaan vieraspetiin, mutta lopulta heitä tuntui kiinnostavan (onneksi!) eniten se, että viikon reissussa ollut mies saapui vihdoin kotiin ja hänen päällään saattoi nukkua, leikkiä ja painia. Ikävä oli selvästi ollut, mutta onneksi sitä ei kostettu mökötyksellä vaan iloisilla kissamaisilla huomionosoituksilla.

6 kommenttia:

  1. Kevät teettää kissoilla kummia asioita ;)
    Meidän Sohvi kävi myös elämänsä ensimmäistä kertaa ulkona pissalla -lumihangessa! Voi sitä ihmetyksen paikkaa, kevään merkkikö sekin?!

    VastaaPoista
  2. Oho, Sohvipas on ollut hurjana! Cisu ja Toto eivät tekisi koskaan mitään noin rohkeaa - kuka nyt ulkona pissisi, kun on siisti sisävessa?

    VastaaPoista
  3. Musti käy mieluiten hangessa, paitsi jos lumi on märkää niin sitten kuiva hiekkalaatikko on parempi...
    Voi että Cisua, siis KOKO TASSU suuhun! Haha! Tekisi mieli sanoa, että mammanpoika, mutta älä kerro Cisulle ettei hän loukkaannu.

    VastaaPoista
  4. Yritän täällä kuvitella Cisua tassu suussa ;D Varmasti huvittava näky. Tätä menoa hankia ei ole kohta enää ollenkaan, pitäisiköhän meidänkin käydä vielä koittamassa? No, ehkä jätetään hankiulkoilu rohkeammille.

    VastaaPoista
  5. Joo, koko tassu! Ei voinut keskittyä yhteen varpaaseen ja varpaanväliin kerrallaan, kun koko käpälä oli aivan kylmä ja luminen. Ja meneehän ihmiselläkin välillä sormi suuhun hämmentävässä tilanteessa. :D

    Täytyy toivoa, että tämä vaikuttaa samoin kuin Cisun taannoinen liukastuminen kyljelleen märkään kylpyammeeseeen. Sekin oli ihan jähmettävän kauheaa, mutta sen jälkeen Cisu muuttui selvästi rohkeammaksi veden suhteen. Eli vain pari varomatonta lumihyppyä ja Cisu onkin pian talvifani! (Toivottavasti fanitettavia kinoksia ei ole enää kauan.)

    VastaaPoista
  6. Voi Cisua! :D jos se kokeili lähtiskö lumi pois äkkihyökkäyksellä. Mutta menikin tassu suuhun :D

    VastaaPoista