keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Mistä tietää, että kotona asuu kissa?

....tietenkin kissanvessasta ja ruokakupeista, kiipeilyseinästä ja paketoiduista sohvista sekä naukumisesta, pomppimisesta ja kiehnäämisestä, mutta on meillä paljon muitakin kissajuttuja. Tosi ihania vielä, C voisi ryhtyä sisustussuunnittelijaksi milloin vain! Kaikkialla on Hyvin Tärkeitä Pahvilaatikoita. Usein ne ovat tulleet kotiin sattumalta vaikkapa uuden kodinkoneen myötä ja olleet matkalla roskikseen, mutta kas, talon karvainen asukas onkin ottanut ne omakseen. Pitäähän kissalla olla nukkumapaikkoja! Lisäksi laatikoilla on kiva möbleerata etenkin yöaikaan. Laatikon raahaamisesta kuuluu yllättävän kova ääni, se on oikein hyvä juttu.

Kynnysmattoja on kummallisissa paikoissa, kuten keittiön lattialla. Onneksi on löytynyt muitakin kuin kuramattoversioita, vaikka C:n mielestä matossa taitavatkin esteettisten seikkojen sijasta painottua raapimis- ja piehtarointialustaominaisuudet.

Uusinta uutta on sitoa keittiönkaapit toisiinsa huiveilla! Huomaa keittiön pöydälle ajelehtimaan jäänyt helmikuun -09 Divaani-lehti: Trendit keittiössä 2009 ja Nämä ratkaisut haluat nähdä.

Tässä oli ennen kaksi 50-lukulaista ranskalaista tuolia. Nyt siinä on pöytäliina tuolien päällä. Tämä möykky on vakava haastaja pahvilaatikoille, sillä tuolien alla on ihana nukkua majassa (siellä on jopa lattialämmitys!) ja silloin tällöin kurkistella, mitä muut tekevät. C keksi heti alkuun hakea turvaa ko. tuolien alta, ja kokeeksi niille levitetty pöytäliina lisäsi paikan suosiota huimasti. Niin että tälleen se sitten jäi.

Takkaluukkuina voi käyttää kätevästi uuninpeltejä. Jos ei käytä, kissa vilahtaa hormiin niin korkealle, ettei hännänpäätäkään näy. Odottelemme loistavia takkaluukkuideoita....

Huonekasvit ovat kaikki enemmän tai vähemmän rasittuneita. Esim. tämä oikein ylpeydenaiheena ollut komea ja elinvoimainen aloe on nyt aivan raakki. Viime viikkoina C on kuitenkin osoittanut jonkin verran kyllästymistä kasvienhoitoa kohtaan, aloe taas on ehkä hieman elpynyt. Seuraamme tilannetta.
Näin. Ei ihme, että miniatyyrisisustus alkaa innostaa.

2 kommenttia:

  1. Voi tuota aloeparka. :( Kaarina sanoi, ettei sen villikissa tykkää ollenkaan aloesta. Toivotaan, että C järsi sitä vaan tilapäisestä mielenhäiriöstä.

    VastaaPoista
  2. Ikävä kyllä se mielenhäiriö on kestänyt niin kauan kuin C on meillä asunut. Mutta HIEMAN rauhoittumista on sentään havaittavissa, joten ehkä hän joskus paranee aloenriivaushimosta. Ainakin limoviikunaanhyppäämistaipumus on osoittanut laantumisen merkkejä. Voi tosin olla, että se on vain väliaikaista...

    VastaaPoista