keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Valjastettu!

Jos ei ole ulkoillut pienestä pitäen, ei kai vajaassa yhden vuoden iässä opi ulkoilevaksi kissaksi kertaheitolla, ei ainakaan maaliskuisessa säässä. Kerroin pari päivää sitten, että viikonloppuna mökillä ulkoiluyritys aiheutti lähinnä vain kauhun tutinaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja tänään yritimme ihan uudella tavalla.


Tänään C:lle tuli nimittäin odotettua postia, ihan oikeat Vänttiset eli mittatilausvaljaat! Hienot nahkavaljaat, värinä koratinharmaaseen sopiva tumma hopeanharmaa. Ja niitähän piti heti testata!


C antoi pukea valjaat kiltisti. Tästä kuvasta ei uskoisi, että hän kehräsikin koko ajan... Ensireaktio valjaisiin oli lattialla sätkyttely.

Seuraavaksi iski liikuntakyvyttömyys. Apua, selässäni on jotain kummaa, en voi liikkua!

Tässä astelemme "reippaasti" ulos ovesta. Emme menneet varsinaisesti hurjaan luontoon lainkaan, mutta hurja puuterassikin arvelutti muuten niin reipasta poikaa kovasti.

Parin askeleen jälkeen iski taas liikuntakyvyttömyys. Mitä mä nyt teen? Pitäisikö ryömiä vai vain jähmettyä?

Jollain kumman rohkeudella C sai tepasteltua noin 1,5 metrin matkan tuolin alle huilaamaan.


Tässä C on jo suorastaan villiintynyt: nuuhkii talon seinää.


Ja tässä yllättävä peloton veto: C seisoo talon seinää vasten! Tämän jälkeen taas kökötettiin liikkumattomana, ilmeisesti vain odotettiin sitä hetkeä, jolloin minä tajusin kantaa kissapedon (joopajoo) takaisin sisälle.

Että tällainen ulkoilija meillä nyt on. No, yritykset jatkuvat. Ja ulkoiluraportitkin, jos C onnistuu joskus tekemään ulkona jotain muuta kuin ryömimään ja jähmettymään. Tällä kertaa hän ei kyllä tärissyt ollenkaan, joten ei vielä heitetä toivoa, että C:kin nauttisi kesällä omasta pihasta.

7 kommenttia:

  1. Siitä se valjastelu alkaa! Ei meilläkään ulkona viihdytä kuin max 15 min näin talviaikaan. Kesällä herra Mäykynen taas mielellään asuisi ulkona. Ei siis kannata vielä lannistua parin ulkopyrähdyksen jälkeen. Saattaa hyvin olla, että kesäkeleillä ja pienellä totuttelulla C tajuaa valjastelun riemut.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustuksesta, välitämme terveiset pelkuri-C:lle! Häneltä ei kysytä mitään, vaan me ihmiset olemme päättäneet ulkoiluttaa häntä, kunnes oppii reippaammaksi. On ymmärrettävää, ettei nyt kylmässä ole kovin kiva opetella valjastelua, mutta onneksi kevät koittaa. Ja kyllä tolla samaisella terassillakin on ollut pari kertaa ihan hauskaa, kun on päässyt itse karkaamaan sinne... Karkulainen ei ollenkaan rojahdellut yhtäkkiä kyljelleen valjaiden halvaannuttamana. Kauheat valjaat! ;)

    VastaaPoista
  3. Onpa hienot valjaat :)

    VastaaPoista
  4. Meillä aloitettiin ulkoilu sylissä, tosin se oli melko pian kotiutumisen jälkeen eli ikää oli hieman yli 3 kk. Ihan vaan kuljeskeltiin pihassa henkilökunnan sylissä ja nuuhkittiin ulkoilmaa. Seuraavalla kertaa sitten pientä tepastelua nurmikolla henkilökunnan istuessa vieressä jne. Tosin heinäkuussa on kivempi istuskella nurmikolla kuin maaliskuussa...

    Sisällä meilläkään ei voi olla valjaat päällä. Seuraa hurjaa kieppumista ja pyöriskelyä maassa, kun ne valjaat on NIIN pahat. Mutta kun pääsee ulos ei valjaista tietoakaan...

    VastaaPoista
  5. C ulkoili eilen taas ihan vähän. En itse nähnyt tätä valjastelua, mutta kuulemma ei enää rojahdellut samaan tahtiin kuin ennen.;) Ei valjaiden kanssa voi tietenkään kävellä reippaasti, mutta vähän oli taapertanut ja nuuhkinut terassia kiinnostuneena. Eli pienin askelin, kirjaimellisesti... Hyvää on ainakin se, ettei C yhtään vastustele valjaiden pukemista, joten eivät ne kai sitten ihan totaalikauheat ole hänen mielestään.

    VastaaPoista
  6. Kyllä meilläkin se alku oli vaikeaa, Mauno huusi rappukäytävässä sylissä kuin palosireeni ja tärisi pihallakin. Siitä se sitten pikkuhiljaa reipastui ja loppukesästä sisällepaluun jälkeen huudettiin monta tuntia ulos.

    Nyt on taas talven jäljiltä vähän aloiteltu ulkoilua ja sama tärinä ja paikallaan kykkiminen, utta pikkuhiljaa reipastumista.

    Hankaluus on se, että kun ulkona on jännittävää, sisälletullessa iskee melkein heti uni ja henkilökunta saa ihanan rauhan moneksi tunniksi. Kun taas ulkoiluun tottuu ja se sujuu paremmin, sujuu paluu huonommin. Ei hyvä koskaan.

    VastaaPoista