maanantai 23. maaliskuuta 2009

Kyllä maalla on mukavaa

Terveisiä mökiltä! Ei ollut ehkä loppuun asti harkittu idea lähteä kissan kanssa reissuun, sillä nyt epäilen, että C nostaa joka perjantai kovan metakan: mä haluun mökille! Hän siis viihtyi mainiosti.

Meitä oli matkassa minä, vanhempani ja C. Automatka kesti reilut kolme tuntia, ja etenkin mennessä C selosti kovasti havaintojaan. Erityisesti vastaantulevat autot sekä tunneliosuudet aiheuttivat runsaasti kommentointia. C ei missään vaiheessa vaikuttanut pelokkaalta, mutta ilmeisesti hermot olivat mennä, kun autossa ei saanut liikkua vapaasti. Eikä ne etupenkin tyypitkään muuta kuin vähän rapsutelleet korvan takaa, kun keskikonsolikorat tuli kurkkimaan,  syliin olisi pitänyt päästä, höh. Paluumatka meni rauhallisemmin. C tyytyi istumaan sylissäni ja vain välillä päästämään poikkeuksellisen kovaäänisiä kiljahduksia. Jos otamme korvatulpat mukaan, voimme ehkä mennä vielä toisenkin kerran pidemmälle automatkalle.
Mjouuuu! Kesken päiväunien mut haettiin kotoa ja tungettiin johonkin koppaan ja sitten jouduin tuntikausiksi autoon enkä saanut tehdä mitään kivaa, vähän vaan kurkkia kopasta. Mjooooooouuuuuu!

Mökki piti tietenkin välittömästi ottaa haltuun ja tutkia lattiasta kattoon. Se oli ilmeisesti hyvin hauskaa, sillä tutkimusta säesti tasaisen kehräys – C ei siis todellakaan arastellut uutta paikka. Tässä lempipaikka lattian tasolta: vuodesohva ja erityisesti laatikko sen alla. Jos on pieni ja ketterä ja oikein litistää itsensä, voi tuollaiseen laatikkoon änkeytyä piiloon ja ottaa lelujakin mukaan.
Tämä takanpäällinen taas sijaitsee todella korkealla. Niin korkealla, ettei C uskaltanut edes tulla sieltä yksin alas. Ylös  oli kuitenkin päästävä, sillä siellä oli lammaskoristeita, joita kukaan ei ollut järjestellyt vuosikymmeniin, jokapaikannuohoajaa siis tarvittiin taas. Yksi lammas sai lentää alas, C meni itse patsastelemaan sen tilalle. 
Jos istun tässä ihan hiljaa, kukaan ei huomaa muutosta lammasasetelmassa.  

Kaikkein parasta oli kuitenkin keinutuoli! Siinä saattoi keikkua hurjasti...
...istua sylissä ja tarkkailla lintujen puuhia ikkunan takana
tai sitten vaan nautiskella ihanasta auringonpaisteesta ja omasta keinuvasta pesästä. Vielä kun mökillä oli koko ajan seuraa - hyvin leikkivää, silittävää ja ihailevaa seuraa kaiken lisäksi - ei voi muuta todeta kuin:
Hurhur, mitkä kissanpäivät!

P.S. 
Samoin kuin kotona, C yritti koko ajan mökilläkin livahtaa ulos ovesta. Päätin sitten viedä hänet ihan oikeasti ulkoilemaan. Mielessäni oli auringonpaisteesta nauttimista ja mustikanvarpujen nuuhkutusta.... mutta muuten niin kovin reipas, aina kaikkeen valmis ja peloton C olikin aivan kauhuissaan ulkona! Hän pystyi juuri ja juuri ryömimään mökin kuistilla seinänvierellä parin metsin matkan saunaan. Siellä hän kipusi heti ylälauteelle turvaan ja alkoi sitten täristä kauhusta, niin että hänet piti kantaa takaisin mökkiin ja pitää sylissä rauhoittumassa. Tämä ei tietenkään vähentänyt ovenavaamisyritysten määrää (ehkä se juttu ei olekaan mennä ulos, vaan avata ovi tai livahtaa auki unohtuneesta ovesta?), mutta toista kertaa emme päiväkävelyä kokeilleet. Aiomme kuitenkin kokeilla kotioloissa, kunhan ilmat vähän lämpenevät.

5 kommenttia:

  1. Näyttääpä kissa tosiaan viihtyneen, kuvissa näyttää niin tyytyväiseltä.

    Joko teillä on ne valjaat? Onko hyvät?

    VastaaPoista
  2. No jo näyttää kissa iloiselta, ihan pistää naurattamaan kun pääsi mökkeilemään.

    VastaaPoista
  3. Mökillä oikeasti tuntui, että kissa oli virnistellyt ja hekotellut, jos se olisi kissojen tapaista. En ole ennen ajatellut, että kissat voivat olla iloisia - hyväntuulisia ja puuhakkaita ja rentoutuneita jne. kyllä, mutta että ihan iloisia. C on kuitenkin viime aikoina selvästi ilahtunut ja piristynyt, jos meillä on käynyt vieraita tai hän on päässyt vähäksi aikaa kylään. Ja mökkeily nyt oli hauskuudessaan ihan omaa luokkaansa! Tosi hämmästyttävää ja tietenkin hienoa, että on noin sosiaalinen ja sopeutuva kissa - kunhan hänestä ei ole ihan kamalan tylsää olla vain tavallisesti kotona. No, pian hän pääsee muutamaksi päiväksi hoitoon, joten siinä on taas uusia kokemuksia ihmeteltäväksi.

    Mirja, valjaat eivät ole vielä saapuneet, mutta olen meilaillut tekijän kanssa, nyt alkuviikosta pitäisi saapua. Toivottavasti! Mökillä oli mukana vain nylonvaljaat, jotka ovat kaiken lisäksi liian isot. Eipä paljon haitannut, kun herra pelkuri olisi voinut hyvin ulkoilla ilman valjaitakin... Ei ollut kovin karkaavaisen oloinen.

    VastaaPoista
  4. Oletteko ajatellet ottaa C:lle kissakaveria, kun hän on noin seurallinen?

    VastaaPoista
  5. Toisesta kissasta on ollut enemmän ja vähemmän puhetta jo jonkin aikaa, ja kyllä kävimme ainakin puoliksi tositarkoituksella katsomassa koratinpentuja viime viikolla, kun lähipiirissäkään ei ole toista kissaa, jonka kanssa kaveerata edes välillä.

    C:lle kaveri olisi mahtava juttu, mutta meitä ihmisiä vähän vielä arveluttaa, kun tämä ekakin karvainen perheenjäsen tuli meille aivan yllätyksenä (C tarvitsi pikaisesti uuden kodin isäntäväen allergian takia ja tuli meille hoitoon muka pariksi päiväksi, sitten emme voineetkaan enää luopua ihanasta kissasta) ja minulla on lievä kissa-allergia... Oikeastaan "kissaperheen elämään" olemme kyllä jo tottuneet, mutta toivon todella, että yhdistelmä C ja siitepöly ei aiheuta niin pahoja oireita, ettei C voi jäädä meillekään. Olemme ajatelleet, että jos em. yhdistelmästä selvitään kunnialla, niin ehkä syksyllä voisi ottaa toisen moukulan. Luultavasti ihan samaa rotua, koska koratit ovat niin hauskan oloisia ja lisäksi allergiaystävällisiä. Saa nähdä... C:n kasvattaja kyllä kertoili, että syksyksi on suunnitteilla pentuja. Sitä tässä siis vähän odotellaan ja mietiskellään... :)

    VastaaPoista