keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Mato matalaksi

Eilen tapahtui etukäteen vähän jännittämämme asia, suuri madotusoperaatio. Ei siinä mitään jännittämistä kyllä ollut, kissan kita vain auki ja ruiskulla annos Mirrix-matotahnaa suuhun. C kiemurteli ja kakoi, mutta yllättävän vähän mielestämme. Sen verran hän kuitenkin rimpuili, että osa tahnasta menikin hänen kylkeensä. Matolääkkeen nielemisen lisäksi C sai siis kokea, miltä tuntuu, kun toinen kylki pestään juoksevan veden alla. Ei tuntunut pahalta, sillä viisi minuuttia pesun jälkeen C oli jo valmis kiehnäämään ja kehräämään, ja siitä viisi minuuttia, niin hän loikki kuin mitään ei olisi tapahtunut. Joustava ja anteeksi antava luonne siis.

Matolääkkeiden lisäksi meillä on alkanut näkyä madonnappaajia eli tinttejä ikkunoiden takana. Ne ovat hyvin tervetulleita lastenvahteja: saavat C:n kummasti rauhoittumaan kesken villeimmänkin huutamisen ja pomppimisen. Hän istuu hipihiljaa ikkunan ääressä, ja vain nopeaa edestakaista liikettä tekevä hännänpää paljastaa kiihtymyksen. Paras vakoilupaikka on ison anopinkielen takana: hurja kissapeto vaanii viidakossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti