lauantai 14. maaliskuuta 2009

Luettu Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia

Yöpöydälläni lojui aarre ainakin vuoden ajan! Hankin Pessin ja Illusian Antikasta jo ajat sitten, mutta jostain syystä en ollut saanut luettua sitä aiemmin. Olisi kannattanut, sillä kirja oli viisas ja viehättävä, kaunis ja tärkeä, ajatuksia herättävä.

Olen toki aina tiennyt, että on olemassa kuuluisa teos nimeltään Pessi ja Illusia, jonkinlainen lastenkirja. Kiinnostuin teoksesta enemmän, kun se alkoi tulla vastaan kirjallisuustieteellisissä teksteissä, milloin esimerkkinä sodanvastaisesta kirjallisuudesta, milloin ekokriittisyydestä. Tätä kumpaakin se olikin, mutta myös kiehtova satukirja, siitä riippuen, lukiko ja katsoiko sitä aikuisen vai lapsen silmin. Kirja on täynnä myös hauskaa huumoria ja osuvaa ironiaa – tämäkin siitä riippuen, miten taitavaa tekstiä lukee ja tulkitsee.

Kaikki varmasti tietävät, että Pessi on peikko ja Illusia keijukainen. Minä en tiennyt sitä, että Pessi on lyhennys ”pessimististä” ja Illusia ”illusionistista”. En myöskään tiennyt, että teoksessa on sotaan joutuvan miehen, isän, kehyskertomus. Mies kertoo tarinaa peikosta ja keijusta ja muista metsän asukeista sekä siitä, miltä ihmiset ja sota eläimistä näyttävät.

Kirjassa tavataan useita eläimiä ja tutustuaan niiden elintapoihin, hyviin ja pahoihin. Jotkut kertomukset loppuvat hyvin, mutta monet huonosti. Onneksi koko kirjassa on kaunis loppu, muuten tämä olisi jopa ahdistavaa tai ainakin lohdutonta luettavaa. Mieleen jäivät ainakin se, miten ilkeä lukki vei Illusialta siivet, Cuculus eli käki huijasi leppälintuemoa, valkoinen surma eli lumikko sai itse surmansa ja millainen oli peikon ja keijukaisen maanalainen koti, piisamin kanadalaisten rakennusoppien mukaan kaivama.

Lue itse lisää! Ja etsi käsiisi mahdollisimman vanha painos! Minulla oli niin vanha, ettei siinä ollut jostain syystä edes vuosilukua. Se kävi onneksi ilmi, että hieno, ihana kuvitus oli A. Lindbergin: kannattaa siis etsiä juuri kyseistä painosta. Ainakin minä olen nimittäin varma, että palaan vielä näiden satujen ja kuvien pariin.

Yrjö Kokko
: Pessi ja Illusia. Wsoy. (Tekijän lyhentämä lastenpainos.)

Tekstinäyte:
-Voiko sateenkaarellakin asua? kummasteli Pessi.
-Totta kai, sanoi Illusia.
-Miten niin totta kai? intti Pessi.
-Siellä on niin kaunista, selitti Illusia nousten seisomaan. –Minä olen aina ihmetellyt, miten ihmiset ja eläimet voivat elää maan päällä. Isäni Illusioni on kertonut, etteivät ihmiset yleensä uskaltaisi elää seuraavaan päivään, jollei isä auttaisi heitä kietomalla heidät verkkoonsa. Kyllä kai elämä täällä on vaikeata.
-Vaikeatako? naurahti Pessi. –Siellä sateenkaarellahan vaikeata luulisi olevan. Sieltä voisi pudotakin. - -






2 kommenttia: