Uusimmat ulkoilu-uutiset

C:n valjastelukoulutus jatkui heti eilen. Eilinen terassikierros oli kuin edellisillan kertaus: jähmettymistä, ryömimistä ja kyljelleen makaamaan kopsahtelua - nyt valjashalvaantuminen iski ulkonakin. Hyvällä mielikuvituksella saattoi kuvitella, että pelkuri-C oli ihan vähän rohkeampi kuin ekaa kertaa valjaissa terassilla. Hän meni oma-aloitteisesti nuuhkimaan terassilla kasvavaa pensasta (joka kasvaa jopa noin metrin päässä terassin ovelta...) ja kun kannoin hänet terassin toiseen laitaan, hän tuntui istuskelevan siinä ihan mielellään, vähän hurisikin. Aika hankalaksi kyllä menee, jos kissaa pitää kantaa ulkona.

Toinen vaihtoehto on antaa kissan viipottaa ilman valjaita! Myöhemmin illalla C onnistui karkaamaan ulos hyppäämällä ovelasti ylitseni juuri kun olin sulkemassa ulko-ovea. Tästä ovesta pääsee autotallikatokseen, ja aina ennen C:n karkumatka on päätynyt auton alle kyyhöttämään. Eilen ei. Kissa juoksi pois autotallikatoksesta ja kierteli talon edessä. Välillä hän piiloutui pensasaitaan. Normaalit houkuttelukeinot, limahöyhen ja kulkunen, eivät tepsineet, kun herra C piileskeli meitä ihmisiä. Pieni hermostus ehti jo tulla: ulkona on pakkanen ja pilkkopimeä ja C on piilossa!

No tulihan se sieltä, antoi ottaa vihdoin syliin ja kantaa sisälle. Joku riivaaja tuli ulkoa mukaan, sillä seuraavat puoli tuntia C pörhisteli karvojaan, köyristi selkäänsä ja ravasi ympäriinsä häntä noin viisi kertaa normaalia pulleampana. Hän ei varsinaisesti tuntunut vihaiselta tai vaaninut meitä - osaamme tunnistaa senkin, kun sitä tuli ennen kollikäsittelyä harrastettua - mutta oli aivan vimmainen ja kiihtynyt.

Summa summarum: päätimme, ettei C:n ole ihan pakko valjastaa joka päivä, jos se tekee hänestä noin levottoman. Nyt kun tuli kova pakkanenkin, niin ainakin tämän illan terassikäynti jää tekemättä.

Mielenkiintoista.