sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Suuri rakennusprojekti: kiipeilyseinä!

Alusta alkaen C:n ominta aluetta talossamme on ollut pitkänmallinen apukeittiötila. Me ihmiset haemme sieltä vain satunnaisesti imurin siivouskaapista, mutta C:llä on siellä vessa, ruokakupit ja pieni raapimapuu; kun lähdemme töihin tai tulemme kotiin, C istuu apukeittiön ikkunalla.

Apukeittiön lattialla on ollut rullalla vesihyasinttimatto ja sen vieressä iso pahvilevy, raavittavaa ja silputtavaa. C:tä ei ole näyttänyt haittaavan, että hänen turkkinsa on välillä täynnä vesihyasinttimuruja, mutta me muut asukkaat päätimme viikolla, että nyt riittää jatkuva sotku ja mattokääröön kompurointi.: kissa tarvitsee oman kiipeilyseinän. Niinpä C koki eilen yllätyksen, kun eteisen ovesta ilmestyi...

ihan oikea sisalmatto (Prismasta, n. 30 e). Jee, se on mulle ja mä voin roikkua sen päällä!

Ilo oli kuitenkin lyhyt. Sisalrullasta ei ollut kiipeilytelineeksi, koska se levitettiin lattialle ja sen päälle luokse tuotiin massiivipuupaloja (Bauhausin hukkapalanurkasta, 10 e/kpl) ja jotain kummallisia metallikannakkeita (Bauhausista, n. 6 e/kpl).

Mitäs nää nyt on? Missä mun mattokäärö on?

Hmmm, kyllä nää puupalat jotenkin mun vanhan pahvilevyn korvaa. Mä mahdun näidenkin taakse.

Kun tulevan kiipeilyseinän osat oli tarkastettu nenänuuskuanalyysilla, alkoivat rakennustyöt. Työnjohtajana toimi tietenkin herra C.

Nyt tarkkana sen mittanauhan kanssa! Se on mentävä millilleen oikein!

Okei, hyväksyn rakennustyömaan, kun siellä on niin nuoltavan hyvä rakennusalustakin (se oli kyllä mun oma riuhtomis- ja repimispahvi!).
Poraamisen ja vasaroinnin ajaksi C suljettiin pois keittiöstä. Hänen hämmästyksensä olikin suuri, kun hän keittiöön palattuaan havaitsi, että kokonainen seinä oli pyhitetty raapimiselle ja kiipeilylle.

Häh, se uusi matto on nyt seinällä! Saankohan mä sen irti seinästä, jos oikein raavin?


Jaa jaa, täällä on kolme hyllyäkin seinällä. Onkohan ne kiinnitetty oikein?

On ne, ainakin nää rautaosat tuoksuvat aika jännältä.

Juu, kyllä täällä pääsee kätevästi ainakin ylöspäin!

Mä yletän nuuhkimaan kattoa!

On tää kyllä aika korkeella tää ylin hylly.
Mä taidan lähteä alas.


Äh, nyt ne sitoi mun lelun sinne ylimpään hyllyyn kiinni! Ei kai mun taas tarvitse kiivetä? Mä revin sitä täältä alhaalta päin, niin ehkä se irtoaa.


Ei se irronnut. Oli pakko kiivetä ja hyökätä sitten yläilmoista. Kyllä mä sen vielä pyydystän!

Noin! Jee, oikeastaan tää onkin aika hyvä paikka. Täällä voi yhtäaikaa leikkiä ja tuijottaa. Kukaan ei huomaa, kun vaanin täällä korkealla.


Kiitos ystävät! Julistan rakennustarkastuksen päättyneeksi ja ilmoitan suvaitsevani vastaanottaa tämän hienon kiipeilyseinän.
Eilen jo kokeiltiin, miltä tuntuu juoda vettä kiipeilyseinän keskihyllyllä (hyvin maittoi). Jatkossa tarkoitus on tehdä seinästä vielä toiminnallisempi. Lelujen lisäksi siihen on ajateltu ripustaa ainakin köysi, ja tikapuutkin voisivat olla hauska juttu. Kaikkea sitä kotiinsa saakin kissan myötä!

8 kommenttia:

  1. Kissahulluus on ihanaa! Olette loistavia kissaihmisiä. Meilläkin oli Leevi kylässä jälleen muutaman päivän. Hän tykkää erityisesti teroittaa kynsiään kynnysmatossa, joka on tehty jostain oudosta luonnonmateriaalista ja onneksi näin on jäänyt muu kalusto rauhaan.

    VastaaPoista
  2. "Hyvä kun se loikoili mattorullalla ja sitten kulki niiden levyjen takaa. Se oli aika hyvät kuvat. Kun tää porailee ja tutkii noita kaikkia juttuja. Kun toi maistelee tota pahvii. Kun toi ihmettelee, miks mun matto on ripustettu tohon seinälle. Sit oli hyvä kun toi kiipes tuolla. Toi nuuski tota. Ai toiki oli hyvä kun toi kipus tuonne toiseen. kun toi ihmetteli miks mun naru oli ripustettu tonne ylös. No sit mun pitää alailmoista jos se irtois. Ja sit se hyökkäs yläilmoista ja pyydysti sen. oi oli hyvä, kun minä taidan omistaa tän itelleni tän kiipeilyseinän." Sanoo Anton 5v.

    VastaaPoista
  3. Näyttääpäs tutulta puuhalta. Ja karvainen rakennusinsinööri löytyy varmasti paikalta.

    Olisipa meilläkin seinää, johon voisi kiinnittää kissalle hyllyjä. Täytyy tyytyä tuohon meidän naulakkoloungeen (jota Neiti kyllä käyttää nykyisin aika vähän) ja muutamaan kirjahyllyyn. Pian on kyllä tulossa ihan oikea puunkarahka korvaamaan noita matalempia raapimapuita. Jospa siihen saisi sitten jokusen hyllytasonkin rakennettua.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti Neiti ymmärtää puunkarahkan hienouden päälle. Me annoimme heti C:n muuttaessa hänelle pari puupölliä (yksi näkyy jossain kuvassakin), koska olimme varmoja, että niitä on ihana nuuskia ja raapia ja niiden päällä on hauska istua... C ei ole tietenkään osoittanut MITÄÄN mielenkiintoa pöllejä kohtaan. Ehkä ne ovat liian matalia ja pöllimäisiä, oikea puu sen pitäisi olla? Kiipeilyseinän kanssakin oli tuo jännitysmomentti, että mitä jos yksi seinä omistetaan kissalle, mutta se ei koskaan suostu kiipeämään alimmallekaan hyllylle...

    VastaaPoista
  5. Kivan näköinen kiipeilyseinä tuli, kyllä luulisi C:lle kelpaavan jatkossakin. :)

    Ja ihan mahtava toi viimeinen kuva, ilme on niin loistava. :D

    VastaaPoista
  6. Kyllä C on ollut sen verran tyytyväinen seinäänsä, että katsotaan, mitä rakennelmia hän seuraavaksi haluaa... Olen kyllä nähnyt lastenhuonekirjoja, mutta olisiko jossain opasta kissanhuoneen sisustamiseen? Kissanpito on aika kokonaisvaltaista hommaa ;)

    VastaaPoista