torstai 18. marraskuuta 2010

Se siitä

Rauhasta nimittäin. Viikonlopusta on toivottu ja uutta kohti mennään täynnä voimaa, vimmaa ja toimintatarmoa.

Menin tänään taas samaan vanhaan halpaan, josta on ollut blogissa puhetta ennenkin. Erehdyin mainitsemaan työkaverille, että Toto on niin ihana kissa, kun hän on aina niin lempeä eikä koskaan tee tuhmuuksia. Heti kun avasin kotioven töistä tullessani, tuhmuudet alkoivat.

Kaikista maailman kissoista juuri kiltti ja kylmää karttava Toto päätti karata lumeen. Ja auton alle. Ja talon taakse piiloon. En olisi saanut häntä kiinni, ellen olisi keksinyt heitellä lumipalloja. Ensimmäinen toi uteliaan Toton lähemmäs ja toinen pysäytti hänen matkansa, kun se vieri Toton eteen ja hänen piti miettiä, miten niin kylmän jutun voi väistää.

Aina jos Cisu karkaa, Toto on ihmisten puolella ja antaa kotiin palaavalle Cisulle kunnon selkäsaunan. Noin ei saa tehdä! Karkailun ystävä Cisu ei tietenkään moittinut Totoa kaikkien aikojen urotyöstä, mutta ei onneksi ojentanut kunniadiplomiakaan, vaikka olikin varmasti veljestä ylpeä.

Tämä talvi ei ala hyvin.

Kylpyhuoneessa taas oli tehty puutarhatöitä. Toin jokin aika sitten sisälle pihalla kesäkautta viettäneen inkivääriruukun, ja pojat olivat jo ehtineet repiä kasvin kaikki maanpäälliset osat. Tänään oli päätetty tutkia, onko ruukussa oikeasti inkiväärinmukula. On siellä. Ja multaa on nyt puhtaiden, kaappien menoa odottaneiden pyykkien päällä ja aika monessa muussakin paikassa.


Inkivääriruukussa on myös ruohosilppua, sillä hain sitä ulkoa (Cisu ja etenkään Totohan eivät voi muka ulkoilla enää...), mutta viime syksystä poiketen Cisu ja Toto eivät suostuneetkaan laiduntamaan sitä lautaselta. Kunnon kissa valitsee itse ruohonsa - ja muut kasvinsa.

Poikien vastikään esitelty siisti ja mukava leikkinurkkaus näyttää tänä iltana tältä. Ei meillä ollutkaan ollut maanjäristystä aikoihin.

Kiiluvasilmäinen linnanherra Toto kurkkaa. Oikea välkky.

10 kommenttia:

  1. Hee, ihana Toto kiilusilmä! Kissoja on varmaan vainottu noitien kumppaneina siksikin, että ne näköjään ymmärtävät mitä emäntä töissä puhuu kollegalleen.
    Anteeksi vain, en nyt osaa sympatisoida vaan eläydyn täysillä poikien rooleihin. Jee, vapaus! riiviömäisyys! tuhoaminen! maanjäristys!!!
    Siis, jos puhtaan pyykkikasan ihan ehdoin tahdoin jättää inkivääriruukun viereen (eikös inkivääri kasva Thaimaassakin?), on kai multainen pyykki vähän niin kuin omaa ajattelemattomuutta?
    Minun kissut ainakin tänään peuhasivat lumessa oikein kunnolla, varsinkin Musti: kurr, kurr!! se yritti houkutella pikkuveljeä lumileikkiin.

    VastaaPoista
  2. No tietysti minuakin ilahduttaa, etteivät Cisu ja Toto jääneet uupumuksen tilaan, vaan voisipa tuon aktiivisuuden käyttää muutenkin kuin noin riehumalla. Vaikka tosiaan, oma vika, mitäs jätän rehuja mihin sattuu ja avaan vielä ulko-ovenkin!

    Sulla onkin lumipanttereita! Thaikissukat eivät ole yleensä lumesta välittäneet, mutta ehkä Toto on muuttumassa suomalaiseksi lumikipittäjäksi.

    VastaaPoista
  3. Harmaat tassut, puuhat hassut, kissat armaat! :D

    VastaaPoista
  4. Hihii, Toto, suomalaisten lumikipittäjien sukua! :-) Ties vaikka tykkäisi lumessa ulkoilusta ja kasvattaisi tuuhean talviturkin.

    VastaaPoista
  5. Meillä luovuttiin kaikista viherkasveista aika pian kissojen tultua taloon, sillä Iiro ja Jaska keksivät hakea isosta ruukusta multapaakkuja ja pallotella niitä ympäri asuntoa. Ystäväni adoptoi sitten tämän äitini koostaman hienon ison ruukkukasvin, ja ystävälläni on siis neljä kissaa, mm. ne kaksi pyhää birmaa. Heidän kissat ovat niin kilttejä ja rauhallisia, etteivät ne mihinkään ruukkukasveihin mene! :D

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, kiitos runosta! Harmaatassujen puuhat ovat kyllä usein kovin hassuja. :)

    Saila, enpä usko Toton kuitenkaan kasvattavan pehmestä silkkiturkistaan tuuheaa talvitakkia, vaan kuka tietää... Jos hän oikein innostuu ulkoilemaan, niin voisi vaikka sitten opetella tekemään lumitöitäkin.

    Lefa, voi ei! Aika surkuhupaisaa, että kahden kissan perhe joutuu antamaan viherkasvit neljän kissan perheeseen. :D Meillä suurin osa ruukuista saa kyllä olla rauhassa, mutta multa onkin peitetty kivi- tai tiilikatteella, niin mullanhimo ei pääse iskemään poikiin. Näin eilen, kuinka Cisu oikein suti tuon inkivääriruukun päällä, multa vain pöllysi...

    VastaaPoista
  7. Oho... :O
    Meilläkin kukat saavat olla rauhassa kivipeitteiden ansiosta. Paitsi toki käyvät välillä nassuttamassa lehtiä siihen malliin, että jostain (yleensä sängyltä, sohvalta tai matolta) löytyy vihreä oksennusläjä.

    VastaaPoista
  8. Se oli siis tyyntä myrskyn edellä :) ?

    VastaaPoista
  9. Ja tämä kaikki vain siitä syystä että kirjoitit että on liiankin rauhallista. Siitäs sait!

    VastaaPoista
  10. Toisaalta meidän villeissä karvakelmeissä on energiaa ehkä noin kymmenen tavallisen kissan verran, että sillä voi aina perustella :D Oli tosiaan surkuhupaisaa antaa viherkasvi neljän kissan talouteen :D

    VastaaPoista