perjantai 5. marraskuuta 2010

Mehän varoitettiin!

Niin. Kyllähän Cisu ja Toto selvämaukuisesti kertoivat keittiötarkastuksen yhteydessä, että alasokkelit ovat ihan naurettava (nau'uttava) keksintö. Emme olisi silti halunneet todistaa tänä aamuna, että näppärältä kissalta menee sellaiset 23 sekuntia alasokkelin irrottamiseen. Kas näin:

1. Liu'uta ensin tassuasi sokkelin yläreunan ja kaappien alareunan välissä.
2. Etsi integroidun astianpesukoneen kohta. Siinä on helppo tunkea tassu sokkelin reunan yli. Käytä koko vartaloasi ja väännä voimiesi takaa.
3. Kun sokkeli on irronnut ja kaatunut, mene kaappien alle ja irrota lattiakaivon ritilä. Ole valmis tarrautumaan viemäriputkeen, jos ihminen yrittää kiskoa sinua takaisin.
Lisähuomautuksena vielä, että tämä sokkelintuhoamistemppu ei ole vain Cisun osaamisaluetta. Toto taitaa tempun ihan yhtä hyvin, vaikka teeskenteleekin kuvissa viatonta.

Huoh. Luulimme, että viikonloppuna pitää kiirettä, että saamme siivottua kaikki keittiönkaapit ja laitetettua vihdoin tavarat paikoilleen. Nyt vaikuttaa siltä, että meidän pitää vielä keksiä uusia sokkelinkiinnitystapojakin, keittiöfirman klipsit kun eivät ole pojille este eivätkä edes hidaste.

Mutta millä voimilla niitä kiinnitystapoja jaksetaan miettiä? Olen usein kehunut, että Cisu ja Toto ovat harvinaisen kilttejä yökissoja. Ei mitään kekkalointia, vaan nukkuvat yhtä pitkät ja usein pidemmätkin yöunet kuin ihmiset. Paitsi että talviaika ei sovi heille. Tällä viikolla pojat ovat menneet nukkumaan aivan liian aikaisin ja sitten heränneet kurisemaan, tepsuttamaan, ravaamaan ja askartelemaan jo varhain aamuyöstä. Askarteluksi katsotaan mm. kissanvessan kuopiminen niin kovaäänisesti että se kuuluu varmasti naapuriinkin, pahvilaatikon silppuaminen yön hämärinä tunteina ja kännykkäni varastaminen.

Olen Lefan uudelle koratblogille kateellinen hienosta nimestä. Karvakelmit kuvaa näitä vintiöitä enemmän kuin täydellisesti!

12 kommenttia:

  1. Hih, jos keksitte keinon millä sokkelin saa pysymään paikoillaan, niin kerro toki! Meillä sokkeli irrotetaan viiden minuutin sisällä siitä kun se on nostettu takaisin paikoilleen vaikkei mitään asiaa kaappien alle edes olisi... katit ovat sitä mieltä, että sokkeli on pidettävä avoinna koska muuten sen sisällä tapahtuu jotain epäilyttävää (entisessä kodissa siellä oli ilmeisesti hiiriä tai rottoja tms).

    VastaaPoista
  2. Soffi, en tiedä pitäisikö innostua vertaistuesta vai lannistua tiedosta, että sokkeliongelma on saattanut tulla jäädäkseen. ;) Mutta lupaan kyllä raportoida sokkelikokeista... Meillä sokkelin takana ei kai ole mitään muuta kiinnostavaa kuin se, että rempan aikana etenkin Cisu piiloutui aina kaappien alle, jos onnistui livahtamaan keittiöön. Ilmeisesti siitä piilopaikasta ei haluta luopua. Voi voi.

    VastaaPoista
  3. Voi ei! :D Varsinaisia kelmejä tosiaan. Toisaalta on ihan oma vikanne, kun ette kysyneet remonttiapua Koratian remppa- ja purkuveljeksiltä. :D

    VastaaPoista
  4. Oma vika on. Koratian remppa- ja purkuveljeksistä etenkin nuorempi on ihastunut uudessa keittiössä myös induktiotasolla istumiseen. Ihmisiä se ei kauheasti ihastuta, koska taso piipittää varoitusääntä, että sen päällä on jotain. Totoa se piipitys ei tunnu haittaavan.

    Kyllä on oikea kissakodin keittiö. ;)

    VastaaPoista
  5. Hahaa, pitääpä alkaa seurata myös Karvakelmejä :-D
    Toto todella osaa näyttää kuvissa juuri siltä untuvaisen kiltiltä pikkuveljeltä, joka ei koskaan ryhdy ilkivaltaan. Hänessäkin asuu siis sisäinen kelmi ;-D
    Mitähän tuohon sanoisi, olen pikkuisen sitä mieltä, että juuri noiden asioiden takia rakastamme pikku riiviöitämme niin paljon. Olisihan elämä harvinaisen tylsää ilman pikkuisia kekseliäitä demoneita ilman sarvia. Varmasti Toto ja Cisu vain pitävät huolta että teidän (harmaat) aivosolut pysyvät virkeinä.

    VastaaPoista
  6. voi ei :D. onneks meillä ei oo hokattu tommosta!!!! muita jekkuja kun on aivan tarpeeks, varsinki nuoremmalla neidillä...

    VastaaPoista
  7. Saila, niin, ihmettelen kuinka monta vuotta meidän pitää asua Toton kanssa, että muistamme, että hänkin on kelmi? Vaikka näkee hänen villikoivan ja vähän riiviöivänkin päivittäin, ei voi uskoa, että kukaan niin pehmeä ja lempeä on myös hyvin ovela. :)

    Ja totta, on se kyllä ihanaakin, että nuo aina jaksavat yllättää niin hyvässä kuin välillä vähän pahassakin tai ainakin epätoivotussa. Ja hih, tuleepa tosiaan harjoitusta ihmisten harmaille (!) aivosoluille, kun yrittää pysyä karvaisten perässä.

    S, ei meilläkään ennen ikinä edes yritetty tuollaista. Näemmä piti saada tuliterä keittiö, että inspiroidutaan keittiötuholaisiksi. :D Voin kuvitella, miten tuholaiset hihittelivät ja myhäilivät, kun saivat sokkelin ensimmäistä kertaa irti. Oikea superjekku! ;)

    VastaaPoista
  8. Hahah, tuo kuulostaa jo hyvin tutulta! Meidän pojat äkkäsivät sokkelit aika pian kotiutumisensa jälkeen. Sitten ihmiset äkkäsivät pikaliiman, jolla sokkelit kiinnitettiin, ja tämä tapa on toistaiseksi ollut koratinpitävä. ;)

    Karvakelmit oli itse asiassa miehen ehdotus blogin nimeksi, ja hän välitti juuri terveiset, että kyllä Cisu ja Totokin saavat karvakelmien arvonimen! ;)

    VastaaPoista
  9. Haha, kyllä kissat sitten keksii vaikka ja mitä :D oku kaunis päivä heittää vielä pesukone vedet kissaraukkojen päälle tai jotain!

    VastaaPoista
  10. Niin kissamaista. :D

    On kyllä uskomatonta, miten voimakkaasti kissat pistävät vastaan, jos niitä yrittää kiskoa jostain pois. Meillä yleensä turvaudutaankin lahjontaan voiman sijasta.

    VastaaPoista
  11. Paavokin on viime aikoina herättänyt varmaan joka aamu tiputtelemalla milloin mitäkin lattialle, tänä aamuna rysähti painava laturi... taitaa olla silläkin kello sekaisin.

    VastaaPoista
  12. Kiitos kommenteista kaikille ja erityisesti Karvakelmeille, jotka antoivat armollisesti myös Cisulle ja Totolle oikeuden käyttää tätä hienoa arvonimeä. Cisu ja Toto ovat kyllä olleet viikonlopun harvinaisen rauhallisesti. Ehkä heitä on rauhoittanut tieto, että vihdoinkin heidät on hyväksytty virallisiksi kelmeiksi. :)

    Meillä tuntuu olevan sama, käytämmekö kissojen manipulointia yrittäessämme houkuttelua vai komentelua: usein tuhmuudet tehdään huomiohakuisesti, ja silloin kaikki huomio on tervetullutta. Cisulla oli kesällä tapana ulos karatessaan mennä aina naapurin autonrämän alle odottamaan, että ihmiset tulisivat anelemaan häntä esiin. Jos eivät tulleetkaan, Cisu alkoi huutaa vihaisesti ja lopulta tuli katsomaan, että missä mättää, te ette pyytäneetkään mua takaisin. Joskus Cisu komenteli auton alta naapureitakin, että näin ihana on täällä karkuteillä, tulkaa kurkkaamaan auton alle. Sitten kun joku kurkkasi piilopaikkaan, Cisu jatkoi karkumatkaa...

    VastaaPoista