keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Vintagekoppa ja muita aarteita

Totolla on tärkeää asiaa. Hänellä on ilo ilmoittaa olevansa nyt jopa kolmen pesän loukussa! Tai siis onnessa, hyvin hyrisyttävän syvässä onnessa.


Naukulan Mamma toi meille eilen oikean vintagekopan suoraan Naukulan aromeilla maustettuna. Koppa on huomattavasti Cisua ja Totoa vanhempi, ja vaikkei se ole kuulemma ollut Naukulan naukujien suosiossa, oli siihen ilmiselvästi tarttunut paljon hyviä tuoksuterveisiä tytöiltä. Aah! Varsinkin Toto oli aivan innostunut. Koppaa piti nuuhkia ja kuopia ja sitten asettua leveästi sen päälle. Tää(kin) on mun!







Muutakin mieluisaa tapahtui. Vintagekoppa oli pakattu kassiin, joka oli varsin kiinnostava sekin. Toto oli eilen täynnä toimintatarmoa, ja hän päätti ottaa myös kassin omakseen! Kun Cisu meni sinne, Toto ihan suuttui.





Cisu toppuuttelee pikkuveljeään. Älä nyt ota sitä ihan tosissasi, kyllä säkin saat sitä kassia käyttää.


Niin, siis kunhan annat kunkun olla siellä aina kun hän haluaa. Erityisen hauskaa pojista oli se, että Naukulan Mamma ymmärsi suuressa viisaudessaan kantaa heitä aika ajoin kassissa. Sepä vasta jännittävää vaihtelua! Lopuksi pojat saivat kassinkin omakseen, mutta Koratian laiskimusihmiset eivät ole kantaneet heitä vielä ollenakaan. Paheksuttavaa.


Toto

ja Cisu.

Naukulan Mamman ensimmäisellä valtiovierailulla Toto oli kyllä aivan ystävällinen, mutta painui melkein heti nukkumaan. Eilen sellaisesta käytöksestä ei ollut tietoakaan! Toto on yleensä Cisua vetäytyväisempi ja pidättyväisempi, mutta eilen meillä oli oikein sosiaalinen Tottiainen. Sellainen, joka meni vierasta vastaan heti eteiseen ja kellahti rapsutettavaksi hänen jaloilleen. Ja joka pyöri koko ajan vieraan ympärillä. Ihana vieras siis! Kun kerroin miehelle Toton uudenlaisesta vieraanvaraisuudesta, hän arveli, että Naukulan Mamman on oltava kissakuiskaaja. 

Cisustakin Naukulan mamma on yliveto, mutta parasta hänessä on, että hänellä on aina se ihana kamera mukana. Kuinka ollakaan, Cisu halusi taas upottaa otsansa Naukulan Mamman kameranhihnaan ja tavoitella sitten sokeana härppää. Miten mahtava leikki! Ehkä Cisua harmittaa, ettei hän pääse koskaan saalistamaan pimeällä, tämä oli ehkä jonkinlainen hämäräharjoitus?

Kuulin, kuinka Naukulan Mamma lupasi Cisulle, että jos hän ikinä luopuu kamerastaan, Cisu saa sen hihnan omakseen.


Toto on ollut vintagekopasta kovin kiinnostunut tänäänkin. Hän syöksähtelee kieriskelemään sen päälle tuon tuosta. Mutta kun yritin videoida moista, kävi kuitenkin klassisesti. Koppa sai olla rauhassa ja Toto vain kierteli sitä ja minua. Minuutin pätkälle tallentui kuitenkin yksi koppapyrähdys.

video

6 kommenttia:

  1. Hassu Tottiainen! Onko videolla kuultava surina Toton kehräystä?
    Voi noita poikia. Ja onhan se hienoa, että teillä käy ammattimainen kissojen viihdyttäjä, joka näyttää millaisia leluja kissoilla kuuluu olla ja miten henkilökunnan kuuluu niitä käyttää. Kun vaan vielä henkilökunta tajuaisi!

    VastaaPoista
  2. Joo, pitikin mainita että se videolla kuuluva rohina on Toton kehräystä. :)

    Ehkä henkilökunta alkaa vähitellen oppia, kun sekin saa opastusta. Mies kyllä kantaakin poikia ties missä laatikossa tai kassissa toisinaan, mutta minä olen siinä lajissa vasta-alkaja. Jokin aika sitten nostin Cisun poterossaan ylös ja kannoin toiseen huoneeseen. Cisu hurisi tyytyväisenä, mutta sitten laskin hänet pöydällä niin että häntä jäi pöydän ja poteron väliin. Ihan oikeutetusi Cisu kijahti ja puri minua käteen. Typerä käsi!

    VastaaPoista
  3. Naukulan Mamma kiittää vieraanvaraisia Hopeakylkisiä Kuninkaallisia ja heidän henkilökuntaansa vierailusta. Näillä valtiovierailuilla oppiikin asioita, kuten esimerkiksi, että ihan järkevänä itseään pitävä voi tuntea ylpeyttä siitä, että saa kantaa kissoja kassissa ympäri taloa ja vielä kertoa emännälle olevansa nyt hieman kiireinen :)

    VastaaPoista
  4. Hmm... useamman pesän ongelma on haaste... kuten meillä on ollut se useamman lempituolin haaste!

    Naukulan mamma taitaa oikeasti olla aikamoinen kissakuiskaaja! Tai ainakin kissalumoaja!

    VastaaPoista
  5. Ihania velikultia. Minä en ole ikinä kissakassia päässyt kantamaan! Ainoastaan kissankoppaa.

    VastaaPoista
  6. Naukulan Mamma, hopeakyljet ovat edelleen ihastuneita erityisesti kassiin, vaikkei sitä kanneta. Koppakin on ok, mutta kun sen kanssa painii, se kääntyy helposti eikä sinne sitten enää voi käpertyä. Onneksi on monta kopppaa, harvoin ne samaan aikaan kääntyvät.


    Viivi, niin, harva tietääkään, millaisia dilemmoja kissan elämään kuuluu! Ei ole niin helppoa olla palvottu sisäkissa, vaikka moni saattaisi luulla. Mutta se, että moni luulee Naukulan Mammaa kissakuiskaajaksi, taitaa olla aivan oikea luulo.

    Myrsky, siinä onkin aika vissi ero, kantaako kassia vai koppaa. Koppaan kissaan harvoin tunkevat itse kerran toisensa jälkeen ja odottavat, että ihminen kiikuttaisi jonnekin. :D Tosin kyllä meillä välillä mennään koppaankin, meilä asuu aikamoisia luolakissoja.

    VastaaPoista