tiistai 15. marraskuuta 2011

Hiirenhiljaista

Sattuneesta syystä tästä ei ole kuvia... (Lisäksi kamera ryttyilee eikä suostu purkamaan ainakaan videoita oikein, mutta jatkan yrittämistä.)


Viime yönä Koratiassa oli kaikkea muuta kuin hiirenhiljaista. 


Heräsin kahden maissa kolinaan, säntäilyyn, ärinään, tuhinaan ja ikkunan raapimiseen. Koratian karva-asukkaat olivat hyvin hereillä, hyvin valppaina ja hyvin kiihtyneinä. Syykin selvisi: pihalla oli hiiri. Tai ei edes pihalla, vaan talon seinällä! Minäkin näin sen hahmon, kun se laskeutui talon seinää pitkin pää alaspäin, ihan ikkunan vieressä. 


Kuten arvata saattaa, kiipelit olivat aivan vimmaisia. Koko loppuyö meni tähystäessä, muristessa ja kaikin tavoin vauhkoillessa. Hiiri tuli melkein meille kylään! Kun hiiren etsiminen yhdistetään tietoon, että ainakin Tottis nousee jo aamuyöstä odottamaan ruokinta-automaatille aamiaiselle saapumaan lintuja (ne saapuvat vasta lähempänä yhdeksää, Toto on todella kärsivällinen!), ei ole kai ihme, että nyt iltapäivällä täällä on ollut kovin unisia kissoja. Tiedän, että he nukkuivat aamulla pienen hetken peittoni alla, mutta muuten taisivat valvoa  avaraa luontoa seuraten lähes koko yön.


Kuka vielä sanoo, että marraskuu on tylsä ja ankea?

12 kommenttia:

  1. Hiiri! Voi hurja. Ei varmasti yöllä naurattanut pätkän vertaa! Mutta veljeksillä on varmasti ollut jännääkin jännempi yö.

    Tästä tuli mieleeni eräs John Irvingin kirja minkä alussa kerrottiin sadusta/tarinasta/kirjasta jonka nimi oli "Hiiri joka rapisi seinän välissä". Olisiko kirja ollut Leski vuoden verran? Kyseinen kirja voisikin olla hyvää iltalukemista Koratiaan:D

    VastaaPoista
  2. Iiiik! Hiiret häiritsevät sekä Cisua ja Totoa että ihmisiä

    VastaaPoista
  3. Hui! Onneksi aina valpas kaksikko oli tilanteen tasalla ja piti huolta, ettei hiiri hyökkää Koratian asuntoon.

    VastaaPoista
  4. Kunnon hiirikissat! ;) Hymyilyttää ajatus Totosta, joka aamuyöstä hiippailee ikkunaan odottamaan lintuja <3

    VastaaPoista
  5. Hiiri kiihdyttää siis muitakin! Ja kiitos vaan kirjavinkistä, mutta luulen, etten halua lukea seinän välissä rapisevasta hiirestä. :) Vaikkei meidän talo ole kaikkein vanhin ja hatarin, asumme sen verran maalla, etttä jossain nurkassa tai välikatolla joskus rapisee. Onneksi hiiret eivät (enää, joskus on ollut toisinkin) uskalla sisälle, kun täällä asuu Suuria Harmaita Vihollisia.

    Moista seinäkiipijää en ollut kyllä minäkään ennen nähnyt. Se ei ollut kuitenkaan ihmisen mielestä yhtä kiihdyttävä kuin vuosi sitten nähty jättimäinen rotta, joka istui terassilla grillin päällä ja heilutteli viiksiään. HYI. Kerrostalossa olisi puolensa.

    Aamuyöstä lintuja odottava Toto on liikuttavan totinen ja kärsivällinen näky. <3

    VastaaPoista
  6. Hui mitä menoa! Onneksi teillä pelaa vartiointi! Säpsyltä lämpimiä terkkuja pomppivalle sielunkumppanilleen...

    VastaaPoista
  7. Säpsy, ois niin kiva pomppia yhdessä hiirien perässä. Pidin muuten eilen hienon pomppunäytöksen ja loikin pitkin ja poikin, jopa pari kertaa kiepillä isäntäni päälle. Oli mahtavaa! Harmi, ettei tullut videolle. Toto katseli hölmistyneenä ja kummasteli, miten joku jaksaa singahdella noin halki ilman.

    VastaaPoista
  8. Huomenta! Viime yönä ei ollut ainakaan ihmisen silmin tehtäviä hiirihavaintoja, mutta sen sijaan Toton huomattiin odottavan lintuka jo 1.30 yöllä. <3 Onneksi hän malttoi tulla välillä nukkumaan, linnut kun eivät ole vieläkään saapuneet.

    VastaaPoista
  9. No, aikainen kissa linnun bongaa, vai oliko se sananlasku niin että aikainen lintu madon nappaa:D

    Pääasia kuitenkin on ettei aika käy pitkäksi.

    VastaaPoista
  10. Meinasin ehdottaa, että ehkä voisit lukea pojille iltasaduksi mainitusta Hiirestä, joka rapisi seinän välissä. Sitten tajusin, että herrat nukkumista todennäköisemmin säkättäisivät valmiusasennossa koko yön moisten satujen jälkeen :D

    VastaaPoista
  11. Aattelen joskus, kuinka tylsää ja hiljaista elämä olis ilman karvaiseten perheenjäsenten puuhailuja:) Aina sattuu ja tapahtuu teilläkin.

    VastaaPoista
  12. Myrsky, en ole ihan varma, onko hyvä, että aikainen kissa valvoo koko yön, mutta niin vain se viime yönäkin ramppasi tarkastamassa lintutilannetta. Nyt Toto on tullut syliini muka nukkumaan, mutta nostaa katseensa tuon tuosta ja kurkkaa lintujen suuntaan.

    Ella, siitä sadusta ei enää puhuta! Viime yönä pojat raapivat seiniä ja nuuhkivat jalkalistoja. Mitään rapinaa ei kyllä kuulunut, muttei ihmisestä silti kovin mukavaa toimintaa... Toivottavasti metsästivät vain hämähäkkiä, kuten yleensä.

    Elämäni kissat, no kyllä sellaista aina välillä yrittää ajatella, mutta ei sellaista oikeasti voi enää kuvitella! Olisi todella tylsää ihan kepulikatteja.

    VastaaPoista