maanantai 28. marraskuuta 2011

Jääräpäinen ja toimelias korat

Pitää matkia Kolmen kissan koplaa ja linkata Maikkarin nettisivujen kissarotuesittelyihin. Sieltä löytyy myös korat.


Jotenkaan minua ei hämmästytä, että korat on mm. vaativainen ja jääräpäinen johtajakissa sekä äänekäs, toimelias ja seurallinen. Toisaalta koratia sanotaan onnenkissaksi, jota suosittelevat onnekkaat runosielut. 


Runosieluisuudesta en tiedä, mutta kyllä ainakin meillä asuu mielestään hyvin onnekkaita ihmisiä. Harva saa kunnian asua noin hienojen harmaaherrojen ystävänä ja palvelijana.

17 kommenttia:

  1. Kyllä oli kauniisti kirjoitettu kuvaus korateista ja niiden ominaisuuksista, kävin kurkkaamassa. Ja aivan varmasti Jennin kotona asuu onnekkaita ihmisiä. Ja onnekkaita kissoja!

    VastaaPoista
  2. Myrsky, kiitos kivasta kommentista. Oikein mukavasti sanottu. :)

    VastaaPoista
  3. Meitä ei oo ollenkaan siellä! Me ollaan kirjoitettavien ominaisuuksien tuolla puolen. t. Mauno ja Eppu

    VastaaPoista
  4. Olipas osuva kuvaus - ainakin siihen nähden, mikä kuva koratherroista on blogin välityksellä tullut. Sekä niistä onnekkaista palvelijoista!

    VastaaPoista
  5. Mauno ja Eppu, ilmeisesti teitä ei vaan voi sanoin kuvailla. :D

    Viivi, kyllä tuo oikeasti oli aika osuva koratkuvaus, vain paria kohtaa vähän mietin. Luonneseikat menivät kohdilleen, joskin aina naurattaa "korat on kotioloissa yleensä hiljainen", kun en ole kovin montaa puheliampaa kissaa tavannut kuin meidän Cisu, ja Totokin on kasvanut aikamoiseksi höpöttäjäksi.

    Korateihin liittyvät uskomukset ovat oma lukunsa. En ole tohtinut antaa kenellekään koratia onnea tuovaksi häälahjaksi, vaikka en itse voisi kuvitella parempaa lahjaa. ;)

    VastaaPoista
  6. Todellakin blogi on välittänyt aivan tuollaisen kuvan hurmaavista harmaaherroista♥.

    Myös venäjänsinisen kuvaus menee aika lailla nappiin.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Minni. :) Hauska kuulla, että venäjänsininenkin oli sivuilta tunnistettavissa. Huomasin, että venäjänsinisiä luonnehdittiin rauhallisiksi. Se taitaa olla suurin ero koratialaisiin koheltajiin, joita ei kukaan koskaan ja missään luonnehdi lainkaan levollisiksi.

    VastaaPoista
  8. Harmaat herrat tosi jees; Harmaa-herra enimmäksen rasittava.

    VastaaPoista
  9. Musta, musta tuntuu, että harmaalla ja Harmaalla on eroa. Koeta kestää!

    VastaaPoista
  10. Jääräpäinen jne... :-D No niin kai sitten, kyllä nuo luonnehdinnat jotenkin tutuilta kuulostavat kun olen saanut vähän tutustua Cisuun ja Totoon. Erityisen vaikutuksen teki se, kun kerroit, että Cisu voi vihoitella kuukausimääriä. Minulla ei koskaan ikinä ole ollut niin pitkävihaista kissaa, eikä oikeasti missään määrin pitkävihaista. Mustikin antaa kaiken (koppaan laiton, autolla ajelun, poissaolon) heti anteeksi, saman tien <3

    VastaaPoista
  11. Ja höh, siellä ei ollut norjalaisia turskakissoja!

    VastaaPoista
  12. Naukulan Mamma, kyllä, tuo on Cisun ja Toton motto. Äskenkin täällä tömisteli ympäriinsä oikea pieni harmaahevosten lauma. En ymmärrä, miten kahdesta niin pienestä kissasta voi tulla niin paljon vauhtia ja meteliä! Hepat tekivät kunniakierroksen pitkin sohvia ja sohvapöytää ja laukkasivat matkoihinsa.

    Saila, ei Cisu sentään kai ole vihoitellut kuukausimääriä niin että olisi koko ajan kiukkuinen, mutta äärimmäisen hyvä muisti sillä kyllä on. Ja huippuna tuosta kk-määrien pohtimisesta tietenkin se, että Cisu alkoi käyttäytyä minua kohtaan täysin normaalisti vasta kun Toto oli ollut meillä 8 kk. Totohan olikin Cisulle niin suuri järkytys ja todella ikävä asia... ;) Jos tulisi kolmas kissa, minkäköhänlainen vuosien "en puske sinun kättäsi, se koskee vierasta kissaa" -mökötys siitä tulisi?

    Ehkä myös norjalaiset turskakissat ovat kuvailun tuolla puolen?

    VastaaPoista
  13. Hurmaavat harmaat veljekset, raamikkaat benediktiinit. Oton matte on jonninverran ihastunut kaikkiin sini/harmaisiin luomumaatiaisiin, venäjänsinisiin, kartusiaaneihin, nebelungeihin (näyttää epäilyttävästi nibelungilta, kuunteleekohan tämä rotu vain Wagneria?) jne. Korateista en tiennyt oikeastaan mitään ennen Cisun ja Toton blogiin tutustumista. Rauhoittavan harmaa, luostarin meditatiivista ilmapiiriä huokuva silkkiturkki on hieno kontrasti koheltavalle toimeliaisuudelle. Nämä veljekset ovat selvästi jumpanneet sekä lihaksia että sielua; omaansa ja palvelijoiden. Ja peridootin vihreät silmät...erityisesti Toton herkkä katse, voi ihanuutta.

    VastaaPoista
  14. Brrts brrr, Otto korjaa mattensa edellistä kommenttia: ei benediktiinejä, vaan fransiskaaneja. Aina saa korjailla matten jälkiä, tarkkana pitää olla.

    VastaaPoista
  15. Otto Kulta, ihania kommentteja! Harvinaisen hieno ja monipuolinen koratanalyysi, ja totta joka sana. :) Hyvä että fransiskaaniasia tuli kuitenkin korjattua. Niin se on, että kissojen pitää aina valvoa ja opastaa ihmisiä.

    VastaaPoista
  16. Oho, aivan uusi kissarotu mulle! Kiinnostavaa.

    terkut burma-Reiskalta!

    VastaaPoista