Synttäripoika

Ei voi olla totta. Meidän Toto Tottis Tottis Totteli Tottis, hassutassu ja söpönassu,

on kasvanut pienestä pelokkaasta pallerosta

 Toto ensivisiitillä työhuoneen pöydällä, vähän pörhistytti 5-kuukautista.

  Ensimmäisiä päiviä meillä, Cisu on alakerrassa eikä Toto uskalla mennä sinne, kurkkii vain yläkerrasta.

 Ensimmäistä kertaa hetki ilman Cisua. Cisu lähti lääkäriin ja Toto oli surkea.

isoksi kaksivuotiaaksi pojaksi, joka uskaltaa (juuri ja juuri) kävellä laitureilla

ja etenkin hyppiä puihin.

Yksi asia on pysynyt samana tämän puolentoista vuoden aikana, jonka olemme saaneet Herra Tottendahloksen tuntea ja hänen kanssaan asua. Hän on ja pysyy Cisun parhaana kaverina

ja koko perheen rakastamana silkkiturkkisena pörisijänä, maailman ystävällisimpänä kissana.

(No jaa, ainakin joskus ystävällisenä. 

)

Tottis juhli merkkipäiväänsä juoksemalla kaninkarvapallo suussa ja häntä pörrössä koko aamun. Kypsä kahden vuoden ikä ei siis paina vilistäjää. Varsinaiset bileet on siirretty viikonloppuun, koska ihmiset ovat niin tyhmiä, että heillä on muutakin tekemistä kuin Toton synttärit, vaikka toki niiden viettämiseen olisi voinut pyhittää vaikka kokonaisen viikon. 

Eiköhän sankari kekseliään isoveljensä kera keksi kuitenkin päivän mittaan jotain festivaalintynkää kotona. Voi olla, että keskelle eteistä on siiretty tuoli tai pari pahvilaatikkoa on silputtu. Koskaan ei voi tietää – ja sehän on noiden villiäisten kanssa onkin juuri hauskinta.