Armahduksia

Mökillä ihmiset päättivät olla Cisulle armollisia ja helpottaa hänen jatkuvaa velvollisuuttaan pitää Totoa sylissä. Teimme Totolle pehmeän pesän kirjoituspöydälle, ja hyvin hän sinne kotiutuikin. Lämmitetäänhän pieniä possuja ja tipujakin lampulla, miksei sitten lämpöä rakastavaa kissaa?

Tähtilampun alla.... Toto toivottelee kaikille lauleskevaa viikonloppua.

Cisu oli armollinen pari päivää sitten: hän antoi minulle sittenkin anteeksi viime viikonlopun kauhean autoilun. Kauan se kesti. Cisu piti kotiutumisen jälkeen minulle reilut 2 vuorokautta mykkäkoulua! Hän suostui syliin, nukkui kanssani ja kehräsi, mutta ei suostunut puhumaan minulle pientä piipahdustakaan. Se ei johtunut autokarjumisen aiheuttamasta käheydestä, onneksi, sillä Cisu puhui koratiaa kyllä Totolle ja miehelle, mutta ei minulle – minun katalan sylissähän hän oli sinne moottoritielle ja kaikkiin tunneleihin päätynyt.

Ehdin jo voivotella, ettei Cisu enää koskaan juttele minulle, kun hän armahti. Cisu tuli eteeni, katsoi silmiin, huusi MOOUUUUUU ja lähti kehräten pois. Melkein kuulin hänen ajatuksensa: Kyllä ihmiset ovat hupsuja, kun noin pienestä huolestuvat ja kyllä niitä on helppo ilahduttaa. Hajota ja hallitse, se taitaa olla Koratian kuninkaan metodi pitää kotijoukot jatkuvassa valppaudessa.