maanantai 3. tammikuuta 2011

Kirjanoppinut Cisu

Olen kuullut joskus toisilta kissanomistajilta kissoista, jotka hermostuvat, jos omistaja yrittää kissaa sylitellessään lukea kirjaa: sylissä ei saa olla muita kuin kissoja ja kissoille on aina annettava täysi huomio.

Meillä näin ei ole. Viisaina poikina Cisu ja Toto ovat päätelleet, että minun sylissäni on aina kirja – jos aikoo päästää syliin, on siedettävä kirjaa. Ja toisaalta, onhan niitä kiva lukeakin! Cisu syventyi viikonloppuna hartaasti, suorastaan minua hartaammin,  Mikko Rimmisen Nenäpäivään. Kyllähän kissankin on tiedettävä, millainen kirja on uusin Finlandia-palkintovoittaja.


 Näytäpäs sitä vielä vähän lähempää...

Kyllä tää lukeminen on aika vaikeaa ja vetää vakavaksi. Saako jo lopettaa?

9 kommenttia:

  1. Mun mielest kirja on paras turvallisuustekijä kun ollan petissä ihmisen kaa. Koska niin kauan kuin sillä on kirja, se ei yritä pussailla tai nostella eikä muutenkaan pahemmin liiku. Kirja on hieno asia!

    VastaaPoista
  2. Onpa Cisu kuuliainen lukija! Ihanat kuvat :-D
    Musti on kuuliainen, vaikka ei luekaan noin keskittyneesti, mutta Ransu toteuttaa juuri sitä "tässä ei saa olla muita kuin minä ja jos ei hyvällä niin sitten pahalla" -oppia ja yrittää syödä ärsyttävän kirjan pois päiviltä.

    VastaaPoista
  3. Musta, totta! Kyllähän ihmisetkin usein suojautuu kirjan taakse muka lukemaan, kun eivät halua huomata muita (kissat ne tietenkin haluavat huomata, mutta ei aina muita ihmisiä). Kirja on turvallinen.

    Saila, Cisulla oli pienenä tapana ilmestyä syliin, kurottaa tassut kirjan yli, vääntää kirja vaakatasoon ja asettua kirjan päälle: Mä oon tässä, mä oon parempi kuin kirja! Nyt hän on vissiin oppinut lukemaan, kun istuu vaan ja katselee kirjaa.

    VastaaPoista
  4. Meidän blogissa käsiteltiin juuri samaa asiaa; tosin Harmi ei vielä ole oppinut lukemaan! :D

    VastaaPoista
  5. Koskakohan Cisulta ilmestyy ensimmäinen kirja-arvostelu :) ? Näyttää meinaan sen verran pätevältä tehtävään, että epäilemme sen olevan vain ajan kysymys :)!

    VastaaPoista
  6. Cisu oli lukiessaan tosiaan aika ihana: hyvin totinen ja keskittynyt, ja toisin kuin ihmismiehillä, Cisun pieni takatukka on suloinen. :)

    Cisu on kyllä niin oppivainen tyyppi, että voi olla, että hän piankin alkaa julkaista kirjajuttuja. Ne tulevat sitten varmasti tuonne kirjablogin puolelle... Toistaiseksi Cisu on ilmaissut selkeästi vain yhden kirjallisen mielipiteen. Eräs lainakirja oli Cisusta niin huono, että hän puri sen kanteen reiän. Se johtui kirjan sisällön sijasta kuitenkin ehkä siitä, että kirjaa oli lukenut ennen Cisua koira.

    VastaaPoista
  7. Aah, aivan ihania kuvia. Kunpa saisin Petjankin syliin. :)

    VastaaPoista
  8. Meillä taas on välillä niin syli täynnä kissaa (siis molemmat yhtäaikaa), ettei kirja meinaa mahtua mukaan. Aina se mahtuu kuitenkin, kirja ja kissa ovat asioita, joista ei luovuta. :)

    VastaaPoista