sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Pihabongausviikonloppu

Terveisiä mökiltä! Cisusta ja Totosta oli ihanaa päästä pitkästä aikaa paikkaan, jossa on aina paljon rapsuttajia, runsaasti kiipeilymahdollisuuksia ja erityisesti huomattavasti runsaammat lintubongausmahdollisuudet kuin kotona. Pojat asettuivat tuijotusasemiin heti kun päivä valkeni eli tirpat saapuivat aterioimaan ja pysyivät pitkiä toveja herkeämättä - välillä vaikutti, että jopa hengittämättä - tirppiksiä tarkkailemassa. Kauhean jänniä nuo lentopaistit!


Metsämökin ikkunasta kissa ulos kurkistaa...
Lintuja ei sovi katsella miten tahansa. On oltava vakaa asento,

hännänpäätä myöten harkittu!
Mietteliäät maatuskat.
Vaan tehtiin siellä muutakin. Toto loikkasi naulakkoon heti kun vain onnistui pujahtamaan tuulikaappiin!
Spesiaalitemppu oli saanut puolen vuoden mielikuvaharjoitusvaiheen aikana uuden lisäosan: kävely henkarien päällä. Ei siis tietoakaan siitä, että tämä kuonoton pupu jäisi tassustaan roikkumaan naulakkoon, ehei, trapetsitaiteilija Toto hallitsee temppunsa! Huomaa harottavat varpaat.
Mutta Cisu ei tätä vaan osaa, vaikka on muuten Totoa taitavampi hyppimään. Näimme Cisun heiluttavan peppua ponnistusasennossa, mutta lopulta hän ei uskaltanut edes yrittää naulakkopomppua. Hahah, sitäkin hauskempi temppu siis Totosta on!


Pääosin viikonloppu sujui hyvin leppoisasti. Mökillä on usein tullut vähän riitaa, jonkinlaista valtataistelua, mutta tällä kertaa ei tullut. Pojat olivat jopa rauhallisempia kuin kotona! Ei jatkuvaa painia ja rallia, kuten aiemmilla mökkikeikoilla, vaan seesteistä lintubongausta ja iloista leikkimistä. Etenkin Cisu leikki kovasti uudella lempihiirellään ja toi sitä ihmisillekin tuon tuosta.

Aiemmista kerroista poiketen pojat osasivat myös välillä rauhoittua päiväunille. Yötkin nukuttiin kiltisti, ei melskausta.
Valitettavasti emme voi kuitenkaan raportoida samaa matkanteosta, joka meni juurikin melskaukseksi ainakin Cisun osalta. Menomatkalla hän ehti ilmoittaa kolmen tunnin aikana arviolta 28 543 kertaa, että autoilu on ihan typerää. Toto tyytyi kertomaan sen ehkä vain noin 23 769 kertaa. Paluumatkalla Toto oli jo konkari ja huusi kiukkuisesti vain muutaman kerran. Cisu sen sijaan jatkoi valitsemallaan karjuvalla linjalla. Laskimme, että ensin häneltä meni viiteenkymmeneen AAAOUUUUUU! -huutoon kahdeksan minuuttia. Sitten vauhti kiihtyi ja sama huutomäärä mahtui neljään minuuttiin. Kotiin saapuessa me kaikki olimmekin väsyneitä ja Cisu lisäksi hieman käheä. Häntä ei selvästi pelota olla autossa, mutta etenkään moottoritiellä ja tunneleisssa ei saisi ajaa, siitä tulee heti moitteita. Seuraavalle reissulle taidetaan hankkia Cisulle kuonokoppa tai ainakin ihmisille korvatulpat.

6 kommenttia:

  1. Onneksi mökkeily oli mukavaa, vaikka matka olikin rasittava. :) Ihmiset eivät millään tunnu ymmärtävän, että mökki pitää tuoda kissojen luo eikä toisinpäin.

    PS: Iiiih, mitkä hännät. <3

    VastaaPoista
  2. Loistavaa harmaata harmoniaa! Paitsi nyt trapetsitaiteilu ja automatkailu :) Trapetsitaiteilu on selkeästi yksilölaji ja autoajelu taas.... no varsin äänekästä touhua. Myös Naukulassa.

    VastaaPoista
  3. Moottoritiet OVAT inhottavia, joten nyt vain postia viestintäministeriöön päin. Tai seuraavalla kerralla pikkuteitä pitkin ja pojille mahdollisuus ihailla maisemia. Eikä mitään kuonokoppia. Ehkä se laulukin alkaa noilla harjoituksilla sujua. :D

    VastaaPoista
  4. Voi karjulaisia, onneksi mökillä sentään oli kivaa vaikka autossa ei ollutkaan.

    VastaaPoista
  5. Voi voi. Minulla ainakin Musti on hieman rauhallisempi kopassa, tosin vapaana autossa sitä ei voi pitääkään vaarallisuuden takia, kun se liikkuu niin levottomana ympäriinsä, ja jos tulee esim. äkkijarrutus, onhan kissoilla kopissaan turvallisemmat paikat. Ehkä koppamatkailu helpottaisi tilannetta? Sieltä ei niin näe miten maisema vilahtaa huolestuttavan nopeasti ja tunnelien valot vilkkuvat.
    Ihanat stereopojat <3

    VastaaPoista
  6. Eilen tulikin puhetta siitä, mahtaisiko Cisu olla tyytyväinen, jos ajeltaisiin vain pieniä teitä pitkin ja hän saisi olla autossa ihan koko päivän. Tuskin. :D Jotenkin vaan niin surkuhupaisa tapaus. Loikoo ihan rentona ja huolettomana, mutta silti pitää kiukutella. Jos leikin, etten huomaa asiaa, Cisu kohottautuu katsomaan minua silmiin, kurtistaa otsansa ja huutaa kahta kauheammmin. Tämä protesti on huomattava, minä en tykkää autoista! Eilen Totokin tuhisi ärtyneenä ja mulkoili Cisua, että eikö toi ole hetkeäkään hiljaa.

    Koppamatkustamisesta meillä on vielä äänekkäämpiä kokemuksia, joten tämä "koirien tapa" eli valjaat turvavyössä kiinni tuntuu paremmalta. Pojilla on takapenkillä myös filttejä ja pötköttävät suuren osan ajasta niiden alla. Kokonaan peiton alle eivät suostu, eli pitää saada katsella. Toto menee aina pitkäksi puikulaksi reittäni vasten ja Cisu istuu sylissäni. Pitäisi vissiin ajella useammin, jospa se huuto sitten olisi vähän vähäisempää.

    VastaaPoista