perjantai 5. helmikuuta 2010

Barffausta ja pahoinvointia

Aloitetaan maukkailla jutuilla. Meillä nautittiin tänään viikonlopun kunniaksi pakastimesta sulatettua possunsydäntä. Hyvin maittoi molemmille. Yleensä Cisu hermostuu, jos Toto tunkee samalle kupille, ja lähtee itse pois. Nyt Cisu vain nosti toisen etutassun, työnsi Toton otsasta ohjaamalla pois ja jatkoi herkuttelua. Possu on parasta!

Jokin aika sitten oli puhetta, että aikaisemmin Cisu ei osannut barffata, mutta Toto näytti hänelle, kuinka raavaat miehet syövät raakaa lihaa poski maassa kiinni. Kas tässä Toton havainnollistava barffausesitys:
Sitten vähemmän ruokahalua herättäviin juttuihin. Meillä myös nähtiin tai ainakin kuultiin tänään kolme kertaa Cisun oksennusesitys. Kissanruohon laiduntaminen tuottaa tulosta... Cisu oli aivan surkea ja kauhistunut, kun ensimmäinen sotku osui yläkerran pörröiselle matolle.


Ja sitten lattialle. Kauheaa, mulla on nolous ja paha olo!

Totosta se oli ainakin aivan kauheaa. Hän lähestyi pörröisenä sekä Cisua että sotkuja, ja vaikka oksennus oli jo siivottu, huomasin Toton käyvän vielä kaiken varalta kuopivan oksupaikkoja. Yh!
Tottiksen siivousvimmasta oli yllättävää apua, kun kolmas ja toivon mukaan viimeinen oksennus vain kuului muttei näkynyt. Hyvin mieltä ylentävää leikkiä kadonneen oksennuksen metsästystä kotona... Mitään ei olisi löytynyt, ellei Toto olisi johdattanut minua makuuhuoneen pimeimpään nurkkaan ja kaapinut siellä lattiaa. Kunnon tryffelisika!

9 kommenttia:

  1. Voi apua miten ihana blogi sinulla onkaan - aina kun käyn koneella tarkastan onko sinulta tullut mitään uutta. Olet todellakin sisäistänyt näiden otusten sisäisen olemuksen.

    Kasvattaja

    VastaaPoista
  2. Hieno ruokailukuva! Meillä saadaan 'nauttia' kissanoksennuksesta melkein joka päivä. Ilmeisesti Sohvin turkki tekee sen, että pitkiä karvoja mahalaukku on täynnä ja siihen vielä nappuloiden ahmimista niin 'soppa' on valmis. On ällöä touhua, vaan minkäs teet!

    VastaaPoista
  3. Meillä on myös alkanut ilmestyä oksuja, kun kissat saivat maissiruukkunsa. Tai oikeastaan Panda on ainoa joka on yrpännyt, viimeksi tänä aamuna, mutta onpa tainnut sitä eniten syödäkin.

    Ja Bongo tekee myös tuota samaa, että tulee peittelemään Pandan oksuja ja kaapii lattiaa siitä ympäriltä kuin merkiksi että nyt äkkiä henkilökunta siivoamaan makuuhuoneeseen, täällä on oksennusonnettomuus! Ja kertoo kyllä myös jos henkilökunta on siivonnu huonosti ja tarkastajan herkkään nokkaan siinä kohtaa vielä tuoksahtaa niin sitten sitä kaapimista jatketaan niin kauan että henkilökunta tulee alueen uudelleen hinkkaamaan hiki päässä putipuhtaaksi että varmasti pojalle kelpaa. :D Sitä kaapimisääntä kun on ärsyttävä kuunnella pidemmän päälle :D

    VastaaPoista
  4. Hmm..muistelen kyllä joo, että kissan oksennuksen etsiminen pimeässä sängyn alta keskellä yötä ei ollut kovinkaan miellyttävää. Toivottavasti tätä ei tapahdu useammin.

    VastaaPoista
  5. Teemaviikko kissablogeissa näköjään. Meiltä lähtivät oksuja aiheuttaneet palmut torstaina, katsotaan josko se auttaisi vai siirrytäänkö muihin kasveihin.

    Myös meillä harrastetaan tuota kaapimista, tosin kaapimisen kohteena on muitakin pahanhajuisia asioita, kuten henkilökunnan ruoka. Esimerkiksi sängyllä syöminen lehtiä lukiessa on ilmeisen paheksuttavaa ja niitä syötäviä tai niiden jätteitä on välittömästi tultava kaapimaan, huolestuneena.

    Eppu on siitä "kiitollinen" oksentaja, että ensinnäkin se päästää kovaäänisen lollotuksen kun oksennus on tulossa "OI-JOI-JOI-JOI". Sen lisäksi se pyrkii vessaan (hiekkalaatikolle) oksentamaan, tosin harvemmin ihan perille ehtimättä, mutta kuitenkin johonkin tienoille. Eli jos oksennukset löytyvät vessasta metrin säteellä, ne ovat Epun, muuten Maunon. Harvemmin kyllä ovat oksennelleet muuta kuin palmua. Eppu joskus ahmittuaan lihaa.

    VastaaPoista
  6. Teemaviikko :D Toivottavasti ei ole leviävää laatua ;) Meillä nuo oksentelivat joskus pentuna harvakseltaan ahmittuaan ruokansa ja silloin kaapivat myös toistensa oksennuksia.. JA yrittivät syödä niitä! Yäk.

    VastaaPoista
  7. Kasvattaja, kiitos kehuista! Kiva kuulla, että kissankasvattaja tykkää - ehkei me sitten toimita ihan pöhkösti harmaaveljesten kanssa, vaikkei aiempaa kissa- tai muuta lemmikkikokemusta ollenkaan. Ja mitä tulee koratpoikien sielunelämään, he ovat kyllä niin avoimia ja toisaalta voimakastahtoisia, että tuovat kyllä mielipiteensä ja ajatuksensa ilmi. Ihania ovat! Niin ihania, että niistä on todella kiva kertoa. Ja meillä mieskin on yhtä hurahtanut kissamaailmaan kuin minä, vaikkei mitenkään bloggaamiseen osallistukaan.

    Muut ja erityisesti Sitruuna, Ykä taitaa tosiaan olla nyt pääkaupunkiseudun kiertueella. ;) Meillä ei ole oksenneltu aikoihin, kun laiskat ihmiset eivät ole tarjonneet tarpeeksi ruohoa (muiden kasvien syöminen ja oksentaminen on onneksi loppunut, kop kop). Kesällä ruohobulimia kuuluu varsinkin Cisun ulkoiluun, mikä onkin hyvä, koska hänellä on vatsassaan sekä omia että Toton karvoja. Varsinaisia karvapalloja nuo ohutturkit eivät saa kyllä aikaiseksi.

    Muillakin kissoilla on siis taipumusta osallistua siivoukseen ja jopa osoittaa, että nyt tuosta pitäisi lakaista. Kyllä on ihmisillä asiat hyvin, kun on tuollaisia karva-apulaisia huolehtimassa, ettei kaikki ole rempallaan: pahaa ruokaa ei saa syödä, aamuisin herätään (herätetään) säälliseen aikaan, sotkukohdat näytetään. Kissan tehtäväkenttä kotona on kyllä monipuolinen!

    VastaaPoista
  8. Oksettavia juttuja täällä. Jotain söpöä seuraavalla kerralla, pls.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi, tässä vaan tuotiin kissaelämän tätäkin puolta esille; ymmärrän, että jutut ovat yhtä kiinnostavia kuin pienten lasten äitien vaippa- ja vauvankakkajutut. Seuraavaksi ajattelin kyllä kertoa hyvin siististä ja neutraalista aiheesta, ei huolta. ;)

    VastaaPoista