maanantai 22. helmikuuta 2010

Nakupelle

Raikas talvisää tiesi kissoille taas yhtä laatikkomajaviikonloppua. Huopamajassa on uskomattoman kuuma silloinkin, kun talvi koettelee taloamme niin, että putketkin jäätyvät. Kateeksi käy.

Toto otti päivätorkut puoliksi majassa, puoliksi eteisen lattialla. Ja ilman pantaa! Yhtäkkiä hänestä vain oli tullut nakupelle, eikä pantaa ole toistaiseksi löytynyt.

Meiltä on välillä kysytty, miksi kissoilla on aina pannat. Näin talvella ei tarvitsisikaan olla, sillä lumihankeen karkaaminen on melko hypoteettinen juttu. Mutta se, ken on etsinyt karkulaiskissaa pimeässä syysillassa tai toisaalta koratinharmaasta keväisestä multapellosta, arvostaa kyllä sitä, että kissoilla on aina puhelinnumero kaulassa. Etenkään Cisu kun ei arkaile karkailua kesäaikaan, ja tuulikaapittomassa, 3-ovisessa talossa niitä karkailumahdollisuuksia vain tulee, vaikka ihmiset kuinka varoisivat.

Pantoja on pidetty talvellakin, koska ei niistä haittaakaan ole. Eivätkä ne ainakaan ole kuristavan tiukalla, kun kerran nakupelleilykin onnistuu... Toto yritti alussa kovasti päästä irti pannasta ja saikin tuhottua pari pantaa ennen tätä nykyistä. Häntä ei viitsitä talvivierottaa pannasta, ettei sitten keväällä ole taas uuden opettelun aika; nykyisin panta lähtee vain veljellisten painimatsien seurauksena. (Molemmat pannat ovat osin kuminauhaa eli turvamallia, joka joustaa kiinni jäädessään.)

Cisu taas ei halua olla ilman pantaa! Jokin aika sitten hän haki minut keittiöstä huolestuneesti naukuen ja johdatti eteiseen. Sieltä löytyi Cisun panta, nimilappukin oli irronnut. Cisu meni tavaroidensa viereen ja katsoi välillä niitä, välillä minua silmiin ja jatkoi huolestunutta naukumista. Multa lähti tällaiset, voitko auttaa? Autoinhan minä - ja Cisu kehräsi kiitollisena, kun puin pantaa takaisin päälle. Herrasmiehet eivät nakuile.

Ja onhan niistä pannoista sekin hyöty, että ne auttavat kopiokissojen tunnistamisessa. :)

6 kommenttia:

  1. Totolla oli vissiin niin kuuma, ettei hän kestänyt enää pantaa. Tai sitten häntä vaan huvittaa nakuilla. :)

    VastaaPoista
  2. Voi olla, että häntä vain huvitti. Toto ei ole yhtä herrasmies kuin Cisu :)

    VastaaPoista
  3. Eikö Cisua ja Totoa ole sirutettu? Tosin sirun huono puoli kai on ettei sitä aina kaikki hoksaa tarkistaa.. =( Minä olen yrittänyt ajatella, että jos jompikumpi joskus pääsisi karkuun on niillä sentään siru turvana. Toivottavasti sellaista ei tosin ikinä tapahdu!

    VastaaPoista
  4. On ne sirutettu, mutta helpointa olisi, jos naapuri voisi soittaa, että täällä on yksi karkulainen. Onneksi vielä ei ole kukaan soitellut, tosin kerran naapuri on kantanut juurikin multapeltoon piiloutuneen (ja vielä käärmeen viereen maastoutuneen!) harmaaherran sylissä takaisin kotiväelle.

    VastaaPoista
  5. Liikuttava tuo kertomus Cisun kaipuusta saada panta takaisin kaulaan. Hyvä että ymmärsit toisen hädän! Kyllähän toki ihmisellekin tulee orpo olo, jos vaikka sormus (jota normaalisti käyttää 24/7) pääsee hukkumaan... :)

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, eikö olekin hassua ja liikuttavaa? Huomasin kyllä heti, että nyt Cisulla on ihan oikeaa asiaa ja vielä joku huoli - Cisu on hyvin taitava kommunikoimaan - mutta enpä olisi arvannut, että kyse on tippuneesta pannasta ja että se on Cisulle niin tärkeä juttu. Onneksi häneltä irtoaa panta tosi harvoin. Totolla ei ole tapana tunkea taistellessa jalkaa Cisun pannan alle, mutta Cisu on mestari potkimaan Toton pannattomaksi.

    VastaaPoista