perjantai 12. helmikuuta 2010

Puskija on palannut

...eikä minun pidä olla enää mustasukkainen äidilleni.

Ennen Cisulla oli tapana puskea päätään kämmenkuoppaani aina, kun tulin kotiin ja usein ihan leikkien lomassakin. Se oli tärkeää meille molemmille. Cisu näytti, että tää on mun käsi ja niinhän se olikin.

Paitsi että sitten tuli Toto, eikä se käsi ollut enää vain Cisun käsi. Kauheaa. Siihen loppui käteni liehittely, eikä Totokaan ole moiseen ryhtynyt.

Cisu siirsi puskemishalunsa äitiini. Aina kun mummi on käynyt kylässä, hän on kyllä saanut osakseen puskurointia ja leuan ojentelua: ihana käsi, rapsuta mua, olen hurrrmuri. Minä olen sitten saanut katsella sitä kateellisena.

Eilen sitten kelpasin taas! Cisu oikein työnsi päänsä käteeni ja hurisi hyvin kovaäänisesti. Eihän Toto olekaan ollut meillä kuin kahdeksan kuukautta. Ehkä Cisu on nyt toipunut järkytyksestä. Esikoisen osa ei ole helppo.

3 kommenttia:

  1. Eikös olekin ihana, kun huomaa kisun kaivanneen? Meillä Nennu osaa kyllä osoittaa ihanasti, kun se on kaivannut minua...Se puskee ja tepastelee ja sen häntä värisee ilosta!

    VastaaPoista
  2. Kyllä molemmat kissat onneksi muuten näyttävät tyytyväisyyttään, kun palaamme kotiin, mutta tuo puskeminen loppui kuin seinään Toton tultua; miestä on todistettavasti puskettu kerran, se oli silkkaa jälleennäkemisen iloa hoidosta palatessa.

    Se onkin ollut hassua, että miksei voi puskea, jos voi kuitenkin kehrätä, hypätä syliin jne. Eilenkin luulin, että Cisulla on hätä, kun se huusi niin kovaa - kuitenkin kyse oli vain siitä, että hän lojui yksinään selällään olohuoneen lattialla ja toivoi silitystä, oli tullut äkillinen hellyydenkaipuu. Toton tapa on vain pyöriä jaloissa kiehnäämässä.

    Innosta värisevä häntä kuulostaa hyvin vetoavalta! :)

    VastaaPoista
  3. Ihana <3 Kissojen viestintätavat ovat kyllä ihan omaa luokkaansa. Meillä häntä värisee kun Fedja on TODELLA innoissaan jostakin. Muutoin hellyyteen kuuluvat kehräykset, kurinat, purinat, puskemiset ja pumppaamiset.

    VastaaPoista