tiistai 5. toukokuuta 2009

Huutava sairaanhoitaja

Kaikista viime aikojen koiramaisuuksista huolimatta voin todeta, että C ei varmastikaan ole koira. Olen nimittäin kuullut koirista, jotka emäntänsä tai isäntänsä sairastaessa joko nukkuvat tämän kanssa peiton alla tai valvovat huolestuneena sairasvuoteen ääressä. Olen ollut vappuaatosta asti enemmän tai vähemmän kipeä ja nyt pari päivää flunssassa täysin sängynpohjalla, ja on käynyt selväksi, että herra C ei ole mikään sairaanhoitaja.

C ei voi millään tajuta, että jos kerran olen kotona, miksi en voisi leikkiä tai - se nyt olisi tietenkin kaikkein toivottavinta - lähteä ulos. Hän ihmettelee vaisua käytöstäni huutamalla suoraa huutoa milloin sängyn vieressä, sängyn alla, sängyn päällä tai minun päälläni. Jos erehdyn nousemaan sängystä, huuto ja flexin ja minun väliä ravaaminen alkaa lähes varmasti. U-L-O-S ja H-E-T-I!

Välillä C luovuttaa ja tyytyy vain istumaan sängyllä ja tuijottamaan. Huomaa mut, tee jotain!
Välillä raukka yrittää keksiä tekemistä sängyssä. Siellä ei vain ole muuta puuhaa kuin varastella minulta tavaroita. Pikaisella täppäyksellä minulta on viety mm. lusikka ja kuumemittarin suojus. Nenäliinat on tietenkin yritetty silputa, nenäsuihkeet tiputettu yöpöydältä lattialle - mutta juomapullo, se on vielä ratkaisematon ongelma. Se on niin iso, ettei siitä saa otetta vaikka kuinka pyörittäisi, eikä sen korkkikaan aukea kissan voimin vaikka kuinka kynsin hampain vääntäisi. Välillä pitää ihan puhista, kun pullo on niin hankala!


Mutta osaa se olla suloinenkin. Tässä käytämme yhdessä tietokonetta. C on nuollut turkin takkuiseksi ja ryöminyt puoliksi yöpaitani alle nukkumaan.
Eikä se koko ajan minun kiusanani ole. Olen nyt päässyt tarkkailemaan, mitä C tekee päivisin rauhassa olleessaan: tietenkin kulkee hyvin kissamaisesti aurinkoläikästä toiseen sukimassa, venyttelemässä ja torkkumassa. Tämä kuva on otettu sohvapöydän alta. Sinne, maton päälle, oli tullut juuri kissan kokoinen läikkä, joten ei muuta kuin turkinhoitoon. (Takana näkyvä epämääräinen verho ei ole verho, vaan sohvan suojakangas, josta emme varmaan ikinä pääse eroon. Kun C ei voi raapia sohvia, hän raapii suojakankaita, sekin on nyt huomattu.)

2 kommenttia:

  1. Aurinkoläikkien kannalta Cisu kaupunkilomaili liian aikaisin. Hoitopaikan makuuhuone on nykyisin alkuillasta yhtä valtavaa aurinkoläikkää, kyllä siinä kissan kelpaisi lekotella aina mielialaan parhaiten sopivalla paikalla :)

    VastaaPoista
  2. Ehkä hän tulee sinne uudestaan, tällä kertaa aurinkolomalle?

    VastaaPoista