Kukkaislapsi

Hienostunut, kaunosieluinen dandyherramme on löytänyt voikukat. Voi, miten ihana niitä on nuuskuttaa ja miten hyvin ne taipuvat täppäillessä! Joskus niiden seassa on mukava vain istua, silloin näyttää hyvin söpöltä ja hieman hippimäiseltä. (Valitettavasti istuminen on niin lyhytaikaista, ettei sellaisesta ole saatu kuvaa. Kamera selvästi häiritsee kukkaishetkiä.) C on muutenkin osoittanut kiinnostuksensa kasveja ja puutarhanhoitoa kohtaan. Istutusten kastelu on hyvin, hyvin kiinnostavaa ja jännittävää. Kastelukannusta suihkuava vesi on kiehtovaa - kun taktikoi, voi olla kauhusta väristen aivan vesisuihkun vieressä, mutta säilyä silti kuivana. Se vasta vaatii taitavaa kehonhallintaa sekä äärimmäisen hyviä hermoja! (Valitettavasti siitäkään ei ole kuvaa. Koska sihteeri-valokuvaaja on lähinnä vuodepotilaana, kuvaushetket ovat satunnaisia ja niiden aikana kuvataan, mitä nyt vain saadaan ikuistettua. Tilanne muuttuu lähiaikoina.)

Tässä C on käyttänyt hyväkseen flexin koko liikkumavaran (7 m) ja livahtanut tarkastamaan naapurin kasvimaalaatikoita. Kun kissanruoissakin on ihmeellisesti aina milloin mitäkin kasviksia, ei ihme, että perunanviljely kiinnostaa.

Lopuksi myönnämme, että kukkaislapsellamme on ollut tänä keväänä aivan liian vapaa kasvatus. Hän on saanut viipottaa maailmassa aivan suojattomana. Tänään hänet aiotaan kuitenkin vihdoin suojata maailman pieniltä mutta silti suurilta vaaroilta, nimittäin punkeilta. Frontline-punkkitipat on hankittu ja on aika käsitellä C:n niska ja lapojen väli. Tämä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta toisaalta emme ole bonganneet silkkiturkista yhtään punkkia kaikesta ruohohaahuilusta huolimatta. Punkkikynä meillä on sentään ollut jo viikkoja - kokenut kissanomistaja sanoi, että sillä punkit on kaikkein helpointa napata. Toivottavasti ei jouduta testaamaan.