maanantai 25. toukokuuta 2009

Onnea on...

...kissamainen omahoitaja.

Meillä on voitu viime päivinä vähän huonosti, minkä takia blogikaan ei ole päivittynyt. Kun olin viimeksi sängynpohjalla, minulla oli huutava sairaanhoitaja. Tällä kertaa karvaherramme on ollut mitä hellin, rakastavin ja parhain hoitaja. C on käynyt välillä vähän syömässä, mutta muuten hän on viettänyt tiiviisti aikaa kainalossa. Ja jalkojen alla. Ja leuan alla. Ja peiton alla. Joka tapauksessa hyvin lähellä ja hyvin kilttinä, hyvin ihanana. Hyvin tärkeänä ja hyvin hurisevana.


Perheen miehet ja jalkamajahetki.

Peittomajahetki kesken lakanoiden vaihdon.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti