sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Kesäinen kiipeilyseinä

Kauhea rankkasade on mennyt ja tänään on taas voitu ulkoilla paljon, niin paljon, että tällä hetkellä karvainen ulkoilija lojuu aivan reporankana tuossa koneen vieressä.

C:lla on kotona oma kiipeilyseinä. Tänään hän äkkäsi yhtäkkiä, että ulkoakin löytyy hyvä kiipeilypaikka. Kesken nurmikkovaljastamisen kissa singahti yhtäkkiä roikkumaan lauta-alustan päälle. (Kuten monilla muillakin omakotitaloasukkailla, meillä on talon takana hieman epämääräinen tavarakokoelma. Nämä lauta-alustat ja vanerilevyt tulivat aikoinaan sukulaiselle kodinkonerahdin myötä. Meille ne ovat jääneet, koska niiden päällä ja on kesällä kätevä maalata ja nikkaroida. Sivuhuomautus ja puolustuspuhe.)
Ensin vaikutti, että C tyytyisi kiipeämään vain ensimmäisen poikkipuun päälle ja nuuhkimaan sieltä mielenkiintoisia puulevyjä.
Mutta ei, pitäisi tietää, ett C jos kuka on hyvin utelias.
Seurasi hetki, jolloin ei tiennyt, pitäisikö pelastaa vain etutassuillaan levyssä kiinni roikkuva ja kovasti sätkivä kissa ennen kuin levypino kaatuu, vai ottaa valokuva. Otin valokuvan.

C laskeutui alaspäin lautaseinällään. Hän teeskenteli, että olikin aikeissa vain loikoilla kapealla poikkipuulaudalla.
Kyllä se sisäkiipeilyseinä on monipuolisempi!

4 kommenttia:

  1. Onko teillä harkittu häkin rakentamista, omakotitalossa kun asutte?

    VastaaPoista
  2. On harkittu useinkin, mutta tarkka suunnitelma on toistaiseksi hahmottumatta. Olisi hyvä, jos kissa voisi kulkea häkkiin itse ikkunan kautta, mutta meillä on vain kaksi tarkoitukseen sopivaa ikkunaa. Yhden käyttäminen tarkoittaisi, että häkki on lähes naapurin pihalla ja toisen taas, että terassilta pitäisi ensin repiä pois pensas ja sitten uusia koko terassi, ja sittenkin häkki olisi aika hankalassa paikassa... Ihmettelen, jos sellaista saadaan ainakaan tänä kesänä aikaiseksi. Olisi kyllä C:n kannalta tosi kiva, jos olisi sillä olisi oma kesähuone! Jonkinlaista siirrettävää ja talveksi purettavaa häkkiä voisi tietenkin harkita myös.

    C:lle on muuten tullut jokin tolkku ulkoilussa: hakeutuu tarvittaessa varjoon tai jopa pyytää sisälle, kun on ollut tarpeeksi auringossa. Se ei siis olekaan täysin maaninen ja holtiton ulkoilija, kuten ensin vaikutti. :)

    VastaaPoista
  3. Pyytää itse sisään? Sen kun näkis meilläkin... huoh.

    VastaaPoista
  4. Juu, hämmästyttävää mutta totta. Jos C on näköetäisyydellä terassiovesta (josta yleensä aina lähdemme valjastamaan), hän saattaa yhtäkkiä astella oven eteen määrätietoisesti ja jäädä oven eteen tuijottamaan: mä menisin nyt sisään. Yleensä kyse ei näytä olevan vessahädästä tms., jossain vaiheessa vain ulkoilu tuntuu riittävän ja pitää päästä kotiin.

    VastaaPoista