torstai 28. lokakuuta 2010

Ruokailu: yhdessä vai erikseen?

 Lintupaisti voitaisiin ainakin nauttia yhdessä - mutta paistia ei saada, vaikka kuinka yhdessä yritetään. Naurettavat valjaat!


Miten muissa kahden tai useamman kissan talouksissa on hoidettu ruokailuasiat, tarkemmin ruokailupisteiden sijoittelu?

Meillä oli vanhassa keittiössä Cisulla ja Totolla yksi yhteinen raksupiste ja sitten kummallakin omat ruokailupaikat, joissa oli märkäruoka- ja vesikipot. Märkäruokapisteitä vielä erotti apukeittiön seinä, koska Cisu häiriintyi helposti ja jätti ruokailun sikseen, jos Toto edes vilkaisi hänen kuppiaan. (Vain possunsydän oli sellaista herkkua, että sitä ei hylätty vaikka mikä olisi: kerran Cisu söi possua ahnaasti ja samalla työnsi etutassulla kupilla kärkkyvää Totoa otsasta kauemmas.)

Kun keittiöremppa alkoi, erilaiset ruokapisteet siroteltiin ympäri taloa. Cisu meni kuitenkin märkäruokalakkoon. Sitten näin hänen syövän Toton kupista ja kokeeksi siirsin Cisun kupin Toton kipon viereen. Siitä alkoi uusi aikakausi: pojat syövät nyt vierekkäisistä kipoista ja aina samanaikaisesti. Usein näyttää siltä, että heillä on ahmimiskilpailu. Joskus syödään yhdessä samastakin kupista. Märkäruokapisteessä on yksi yhteinen vesikuppi, toisaalla on sitten raksukippo ja sen yhteydessä vesikuppi.

Pian pääsemme toivottavasti taas keittiöruokailuun, niin kissat kuin ihmisetkin. Huvittaisi kokeilla, mitä kissukat tuumaisivat, jos kaikki ruokailu olisi yhdessä ja samassa paikassa. Silloin pärjättäisiin yhdellä vesikupillakin. En ole kuitenkaan varma, loukkaantuisiko Cisu taas uudesta muutoksesta ja käyttäytyisi kuten taannoin mökillä, kun olikin yhtäkkiä vain yksi kissanvessa, alkoi pissata sänkyyn.

Eipä tuo juttu selviä kuin kokeilemalla, että toisaalta turha spekuloida tällaista etukäteen... Mutta kaikkea tulee mietittyä ja kaikesta haaveiltua, kun odottaa keittiön valmistumista. Jopa kissanruokapisteen perustaminen tuntuu kivalta sisustusprojektilta, kun ajattelee, että pian ei tarvitse liukastella ohi kupin lentäneisiin kananpaloihin olkkarissa. Ja on ehkä Cisulle ja Totollekin kivempaa, että saavat syödä omassa rauhassa – tai omissa rauhoissa, millaiseen ratkaisuun nyt päädytäänkään.

12 kommenttia:

  1. Minä en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että kipot pitäisi olla ihan eri paikoissa. Mustin entinen pikkuveli Viljo oli sellainen ahmatti, että se änkesi kaikille ruokakipoille mille vain pääsi, vanhoilta kissoilta turpiin saamisenkin uhalla.
    Musti on aina tykännyt rauhallisesta ruokailusta ja muutenkin syö vähän kerrallaan ja tulee sitten vähän ajan päästä syömään lisää. Niinpä Musti odotti että sai tulla yksin syömään, niin se on aina tehnyt. Mutta kun sillä ei ole ollut alipaino-ongelmia (eikä kyllä ylipanoakaan), niin en ole ollut huolissani.
    Kissoillani on siis yhteinen vesikippo ja raksukuppi ja kaksi märkäruokakippoa, kaikki vierekkäin, vaikka ne eivät useinkaan syö samaan aikaan eikä edes samaa ruokaa, Ransulla kun on herkkä maha.
    Maalla kipot on ekalle Stella-kissalleni 20 vuotta sitten ostamiani kaalinlehden muotoisia posliinikippoja, kaupungissa Iittalan Taika-sarjaa. Vaikka sanotaan, että posliinikuppi kuluttaa hampaiden kiillettä.

    VastaaPoista
  2. Musta syö kuin Sailan Musti: napsitaan vähän, taivastellaan, napsitaan vähän, mennään katsomaan ikkunasta... Harmaa taas vetää kaiken kerralla ja Mustankin eväät, jos ei kukaan vahdi.

    Meil on niin pienet tilat että kupit on keittiössä vierekkäin, vain yhteinen vesikuppi välissä. Hyvin on kelvannut.

    Kerran näin videon jossa kissa työnsi käpälällä koiraa, otsasta, pois kupilta. Oli kyl hillittömän hauska :-D Voin kuvitella Cisun ja Toton samassa puuhassa!

    VastaaPoista
  3. Meillä on ollut aina omat raksu- ja märkäruokakipot joka kissalle, mutta poikien kipot ovat olleet yleensä lähekkäin, 20cm-1,5m päässä toisistaan. Polgaran raksukippo on erillään, ennen jopa eri huoneessa, nyt Polgara syö raksunsa raksukaapin edessä (kippoa säilytetään kaapissa). Sen märkäruokakippo on myös hieman erillään poikien märkäruokakipoista, eri puolella lattiaa, mutta märkäruokaa nuo syövät nykyisin iloisesti kuka mistäkin kiposta.. Onneksi penturuoat saatiin tuolla menetelmällä aiemmin menemään pääsääntöisesti Polgaran mahaan :)

    VastaaPoista
  4. Meillä on yksi raksukippo ja yksi märkäruokakippo keittiössä vierekkäin. Vesikippoja on yleensä yksi, mutta toisinaan johonkin muuallekin laitetaan vettä saataville. Vesikippo sijaitsee eteisessä. Henkilökohtaisesti kokeiltu juttu: Kissat juovat huomattavasti enemmän vesikiposta joka on jossain muualla kuin ruokakipon läheisyydessä. Nykyään, kun meillä on satunnaisesti ruokapisteessäkin vettä, niin ei siihen kyllä kosketa ellei vakikippo oo sattunut tyhjenemään yön aikana tai jotain. Sittenkään ei välttämättä aina.

    VastaaPoista
  5. Meillä on sama ongelma. Nykyisessä asunnossa on pikkupikkunen keittokomero, johon kissat ei mahdu ollenkaan syömään, joten ollaan olohuoneen nurkkaan tehty ruokailupiste. Kissoja löytyy siis kaksi aikuista ja 5kk vanha pentu. Raksukuppi kaiken aikaa esillä ku simsku ei muuta oikeen syö ja sitten märkäruokakuppeja on yritetty sijoitella milloin mitenkin; pakastearkun päälle, eri huoneisiin, tiskipöydälle... Max-kolli syö kyllä kaiken, simsku käy nuolaisemassa ja pentu on alkanut nirsoilemaan - tosin en tiedä johtuuko siitä, että on niin paljon hälinää ympärillä ettei malta syödä... Joten jos joku toimivan ratkaisun keksii, niin kertokoon myös meidän porukalle :D

    VastaaPoista
  6. Wilma on kuin Musti ja Musta. Eli pari raksua kerralla ja sit unelmoidaan. Helmi vetäsee tuhdin satsin kerralla. Märkäruuat erikseen (niistä Wilma vetelee vain kastikkeet), raksukipot samat ja vesikuppeja huushollissa yhteensä kolme. Yksi keittiön pöydällä, yksi ruokapöydällä ja yksi nk kirjastossa. Yritetään lisätä sitä juomisen määrää...Pöytä on vesikipolle hyväksi todettu paikka, Mamma ei sitä potki nurin ja voi nauttia raikasta vettä kun katselee maailman menoa :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos vastauksista, mielenkiintoista kuulla toisten käytännöistä! Tänään aamulla Cisu oli taas sitä mieltä, että hän EI syö Toton vieressä - kun kuppi siirrettiin kauemmas, ruoka alkoi heti maittaa. Toto sitten kyllä tuli ahmimaan siitäkin kupista ja Cisu lopetti aamupalan siihen.

    Onneksi meidän Nirso ja Ahmatti sentään ovat aina syöneet samaa ruokaa. Aikamoista taiteilemista olisi eri ruokien kanssa... Ja mitä vesikuppeihin tulee, niin meilläkin on saunassa Toton oma spesiaalikuppi. Siitä on ollut tarkoitus joskus blogatakin, se on niin tärkeä juttu. :D

    VastaaPoista
  8. meillä kolmella kissalla ruokakupit keittiön lattialla, syövät suht samaan aikaan. Vesikuppi kylppärin lattialla ja keittiön tiskipöydällä. Ruokailupaikan yhteydessä ei vesikuppeja ole, koska siitä ei ever never juoda.

    VastaaPoista
  9. Kissoille taitaa olla melkeinpä harvinaista juoda ruokailupisteen vesikupista. :) Se onkin tosi tylsää, parempi yrittää juoda vaikka ihmisten laseista. Cisu hörppäsi kerran kivennäisvettä ja piteli sitten tassuilla kuonosta kiinni hetken. Vähän kihelmöi!

    Ja kun Cisu ei meille muuttaessaan tahtonut syödä juuri lainkaan, eläinlääkäri neuvoi laittamaan ruokaa ja juomaa kaikkiin kummallisiin paikkoihin. Sanoi, että kissa voi hyvin protestoida ja olla syömättä omalla paikallaan, mutta sitten voi myös protestiksi syödä mielestään ovelasti salaa ihmisiltä, suorastaan ruokaa varastaen.

    VastaaPoista
  10. Enpäs muistanut mainitakaan vesikupeista ollenkaan. Meillä on niitä 3-4 pitkin asuntoa, ja tosiaan ruokakuppeja lähinnä oleva on oikeastaan vain koristeena ;p (Oli melko suosittu siihen asti että poikien ruoat muuttivat sen viereen.) Eniten juodaan olohuoneen vesilasista, se on kai niin ihana kun on kuppia korkeampi.

    VastaaPoista
  11. Tietenkin kupin pitää olla korkea! :) Meillä paras on maljakko, ja hoidossa pojille oli annettu oma viinilasi. Tyylikkäästi ennen kaikkea.

    VastaaPoista
  12. Meillä syödään kolmessa eri reunassa keittiötä. Järjestelmä toimii muuten hyvin, mutta jos ruokana on sellaista lihaa, jonka Ronja syö hitaasti niin haaskat (Fedja ja Nexu) tulevat kyttäämään sen loppuruokailua ja neiti häiriintyy.

    Jonkin aikaa olen laittanut Ronjan suosiolla syömään kiinteämpiä raakaliharuokia vessaan. Siellä se vetelee ne hyvällä ruokahalulla vaikka hiekkiskin sijaitsee samassa tilassa. Nykyisin neiti saattaa itse päättääkin että haluaa ruokailla vessassa. Päättäväinen marssi vessaan ja on selkeästi merkki meille ihmisille että hän haluaa enemmän ruokarauhaa. Tämän ovat nopeasti oppineet myös kissanhoitajamme :)

    Vesikuppi meillä on yhden ruokapisteen yhteydessä. Olen kokeillut sen sijaintia muuallakin, mutta paikalla ei näytä olevan vaikutusta. Vettä juovat hyvin :) Melkein puoleen väliin asti kuluu litran vetävä astia päivässä. Oletan että meillä vesi kelpaa Ruokapisteeltä, koska ruokaa on esillä vain ja ainoastaan ruoka-aikoina 3 krt päivässä.

    Toisen vesikupin (suihkulähteen) olen tilannut ja maksanut jo 2 viikkoa sitten, vaan eipä ole kuulunut :(

    VastaaPoista