torstai 14. lokakuuta 2010

Ruuhka

Älkää käsittäkö väärin. Minusta on ihastuttavaa, että meillä asuu kainalokissoja ja että saan nukkua kahden elävän unilelun kanssa joka yö. Olen kehittynyt kovasti niistä ajoista, kun vielä arvelin, että ehkä toisen kissan tulo aiheuttaa sen, että kissat nukkuvat keskenään ja ihmiset saavat olla rauhassa. Nyt tiedän, että jos meille tulisi kolmas kissa, hänkin saisi ja hänen pitäisi nukkua perhepedissä.

Mutta. Etenkin tänä syksynä, kun mies on reissannut poikkeuksellisen paljon, Cisu ja Toto ovat päättäneet, että he eivät todellakaan nuku kuin minun kanssani. Tai ei oikeastaan kanssani, vaan päälläni. Onneksi nukun selälläni, koska muuten olisi hankalaa kuorsata kaksi kissarullaa mahalla. Jos rullat ovat etäisellä tuulella, heille riittää, että saa uinua jalkojeni välissä. Minä en siis voi liikkua öisin ollenkaan. (Mies kommentoi sitä usein huojentuneena, että hän saa sätkiä ja potkia miten haluaa.)

Myös sänkyyn pääseminen on oma taiteenlajinsa, sillä sängyssä on kovasti tungosta, oikea iltaruuhka. Cisu ja Toto ovat siellä melkein joka ilta jo minua odottamassa.

Toto: Tuolta se taas tulee, päästetäänkö se meidän sänkyyn?
Cisu: Päästetään, mee vaan säkin nukkumaan. Sitten se joutuu miettimään, miten unisia kissakönttejä siirrellään, hähäh.


Ai niin, iltapesu unohtui. Isoveli hoitaa velvollisuutensa.
No nyt voi rentoutua.
Siinä minä sitten yritän kiskoa peitonlievettä itselleni ja tunkea jalkojani kissojen alle. Miten kaksi pientä kissaa voivatkin viedä niin paljon tilaa isossa sängyssä?

Aamulla näky saattaa olla tällainen. Jotta ei olisi liian kuuma, pojat roikottavat päätä sängynlaidan yli, muuten he ovat peiton alla.
Täytyisi kai olla vain tyytyväinen, etteivät Cisu ja Toto ole päättäneet, että sänky kuuluu vain heille, vaan saan kuitenkin joka ilta änkeytyä mukaan.

16 kommenttia:

  1. Tämä osui ja upposi! Omalla kissallani oli vastaavat elkeet. On se vaan kumma, miten leveään sänkyyn ei meinaa mahtua yksi ihminen yhden pienen kissan lisäksi... :D

    Ja hei vaan sinne! Enpä ole tainnut aiemmin kommentoida, vaikka kroonisen kissakuumeeni kanssa olen jo hyvän aikaa seurannut. :)

    VastaaPoista
  2. Sängynvaltaus jos mikä taitaa olla hyvin kissamaista toimintaa. :D

    Kiitos kommentista ja onnea kissanhankintaan! Kävin blogissasi kurkkaamassa, että Suuri Päätös on jo tehty. Millaista kissukkaa havittelet? Vaikka ihaniahan ne on kaikki. :)

    VastaaPoista
  3. Hahaha, ihanat, kuulostaa tutulta! xD

    VastaaPoista
  4. Meidän katit taas nukkuvat miehen päällä, koska minä olen aivan liian levoton nukkuja toimiakseni kissatelineenä. Hyvä näin. Mutta miten ihmeessä Cisulla ja Totolla voi olla tuollainen vuorokausirytmi, miten he voivat olla jo nukkumassa kun ihmiset menevät nukkumaan, ja miten he voivat nukkua aamuun asti? Täällä pojat alkavat yleensä iltaisin hirmuisen rallipainin ennen nukkumaanmenoa. Yöllä heidät täytyy heittää ulos makuuhuoneesta jossain kohtaa, kun rupeavat pomppimaan tai riehumaan!

    VastaaPoista
  5. Täällä on tähtäimessä joku koditon pienokainen paikallisesta Kissojen katastrofiyhdistyksestä, jonka toimintaa tuen.

    Tai no, uskon vakaasti, että tunnistan sen oikean kohdalle osuessa, on kyseessä sitten aikuinen tai pentu. :D Näitä villeinä syntyneitä pentuja on (ikävä kyllä) taas niin paljon "tarjolla", että varmasti se omakin sieltä ilmaantuu... :)

    Kiitos onnentoivotuksesta!

    VastaaPoista
  6. Kukaan kissanomistaja ei voi käsittää väärin! Minäkin mielelläni pitäisin molemmat vieressä, mutta Wilma vain käy nukuttamassa minut ja Helmin ja siirtyy sitten muualle nukkumaan.

    VastaaPoista
  7. Ruusu, eiköhän se ole kaikille kissukoiden kämppiksille enemmän tai vähemmän tuttua. :D

    Leena, en yhtään tiedä miksi, mutta kaikesta muusta aktiivisuudestaan huolimatta Cisu ja Toto eivät harrasta ollenkaan muiden kissojen nk. kello kymmenen hepulia. He hepuloivat yleensä paljon aiemmin ja klo 22-23, joskus jo aiemminkin, ovat jo sängyssä. Useimmiten yötkin sujuvat rauhallisesti ja usein ne tosiaan nukkuvat aamuun asti, nyt kun on taas pimeämpää, niin heräävät vasta kuuden, seiskan maissa kun herätyskello soi. Toki välillä meilläkin on riehuöitä ja muutenkin saattavat öisin vaeltaa ympäriinsä, mutta yleisesti ottaen ovat todella rauhallisia yökissoja. Keräävät voimia päivän riekkumiseen ja projekteihin. ;)

    Jolindha, toivottavasti Se Oikea tulee pian vastaan. Eiköhän sen tosiaan tunnista sitten! Hienoa, että ihmiset ottavat kodittomia kissoja.

    VastaaPoista
  8. Ja Naukulan Mamma, hienotunteista kuitenkin Wilmalta huolehtia, että muut nukkuvat ja lähteä sitten vasta muualle! :)

    VastaaPoista
  9. Ihanat, peiton alla <3! Ransu tulee joskus yöllä peiton alle ihan kylkeen kiinni, mutta sitten kun sille tulee kuuma, kömpii se pois. Se on kuitenkin edes sen hetken niin ihanan tuntuinen untuvamöntti kyljessä. Musti oli pienenä harvoin sängyssä kun nukuin levottomasti, nyt olen kai parempi kun en sätki painajaistenkaan takia. Niinpä se on alkanut nukkua jaloissani ja valtaa aina pomona parhaan paikan jalkojen välistä tai jopa päältä. Ei siinä auta minunkaan muu kuin nukkua selälläni ;-)

    VastaaPoista
  10. Hihii, mikä yhdistää kissanomistajia? He nukkuvat litteinä, liikkumattomina ja selällään. :D

    VastaaPoista
  11. Ei, kyllä kadehdin, meillä katit riehuvat oikeastaan vähän koko ajan. Ovat oppineet avaamaan ihan kaikki kaapit ja laatikotkin, kehvelit, eilen oli meidän pehmoleluja levitelty lattialle. Tulee väistämättä mieleen, kaipaisivatko kissat lisää aktiviteetteja, mutten ymmärrä, mitä.

    Ulkonäöstä, että kyllähn noissa kaikissa korateissa on aika lailla samaa näköä. Monet eivät ymmärrä, miten me erotamme Iiron ja Jaskan toisistaan, mutta kyllä ne ovat meidän mielestä aika eri näköisiä. Ja ihan erilaisia luonteeltaankin, että viimeistään siitä tunnistaa. Kyllähän mä voin vaikka sähköpostiin pari kuvaa laittaa jos kiinnostaa. Olen miettinyt monta kertaa blogin perustamista, mutta en kuitenkaan jaksaisi sitä päivittää. :)

    VastaaPoista
  12. Leena, valitan, mutta ei ne meillä kyllä noin villejä ole. ;) Kysyin mieheltäkin, mutta hänkin oli sitä mieltä, että aika harvoin riekkuiltoja tai -öitä on, vaika C ja T tepsuttelevatkin öisin välillä ympäriinsä. Eilen oli tosin meilläkin pehmopupu saanyt kyytiä, makuuhuoneen sängyn sijasta se löytyi eteisestä minun kengästäni...

    Ja se on hassu, miten sen yötepsuttelunkin äänestä oppii jo tuntemaan, kumpi on tulossa. Puhuttamakaan naukuäänestä ja elekielestä ja ulkonäöstä, luonteetkin ovat erilaisia! Se on juuri kiehtovaa, että kissat ovat samanlaisia ja sittenkin ihan erilaisia. Useimmat vieraatkin oppivat erottamaan Cisun ja Toton nopeasti toisistaan (kuvissa se on vaikeampaa, mutta livenä helppoa), vaikka toki jopa kotiväelle tulee joskus sekaannuksia.

    Laita vaan sähköpostia! Osoite on blogin sivupalkissa. Ja koratblogi olisi ihana, vaikka harvoin päivittyisikin. :) Oletko huomannut jo Pienet harmaat? http://pienetharmaat.blogspot.com/

    VastaaPoista
  13. Aivan upeanväriset kissat sinulla!! Meillä Petja ei pääse sänkyyn ollenkaan, koska on vallannut kaiken muun talossa ja yritämme pitää vuoteen kissan karvoista vapaana alueena.

    VastaaPoista
  14. Kiitos Tomomi! Tässähän paljastuu, että sinullakin on kissa. Aika monilla lukutoukilla tuntuu olevan! Ehkä kirjat ja kissat kuuluvat yhteen? Ainakaan mikään ei ole hauskempaa kuin lukea kissa kainalossa. :D (Välillä kissoista on kyllä hauskempaa yrittää purra kirjannurkkaa tai tunkea kirjan päälle lojumaan. Kuka hullu tuijottaa paperia, jos vaihtoehtona on kissa?)

    VastaaPoista
  15. Joo'o, kyllä se kolmaskin änkeää sänkyyn. :) Meillä Wimma ja Frans ruukaavat vallata jalkopään ja Untamo on missä milloinkin. Eilen nukahdettiin päät vastakkain.

    VastaaPoista
  16. Vaikka olisi kahdeksan kissaa, veikkaa, että ne änkeytyisivät sänkyyn! :D

    VastaaPoista