perjantai 10. syyskuuta 2010

Tunnustus: seitsemän eläimellistä asiaa

Sain jo jokin aika sitten Sailalta hienon tunnustuksen, kiitoksia! Tai Cisu ja Toto saivat, he ovat varmasti enemmän beautiful bloggereita kuin minä, nuo hopeakyljet oliivisilmät. Koska tunnari oli osoitettu tänne blogin kissasivujen puolelle, keskityn tunnustusvastauksessani vain eläinasioihin. Tunnustuksen saajan on siis kerrottava seitsemän asiaa itsestään.

 1. Ennen Cisua ja Totoa minulla on ollut kotieläimiä vain joskus ala-asteikäisenä. Minulla oli jonkin aikaa miljoonakaloja, joiden akvaarion hoitamiseen en oikein jaksanut keskittyä. Lisäksi kalat lisääntyivät miljoonittain, joten annoin ne naapurille. Minulla oli myös jonkin aikaa Verneri Vesimittari. Kuljetin hänet lasipurkissa keskisuomalaiselta järveltä pääkaupunkiseudulle ja ruokin häntä kärpäsillä. Kerran annoin Vernerille liian ison kärpäsen. Verneri jäi siihen kiinni, eikä päässyt irti ja menehtyi.


2. Hieman vanhempana aloin haaveilla karkeakarvaisesta mäyräkoirasta tai kilpikonnasta. Nykyisillä silkkiturkkisilla vipeltäjillämme ei ole mitään yhteistä näiden luuloteltujen kotieläimieni kanssa, paitsi ehkä mäyräkoiramainen omapäisyys.


3. Nykyisin tiedän olevani ennen kaikkea kissaihminen (mieheni muistuttaa toisinaan, että hän on ollut sitä aina, hän on oikeaoppinen, minä myöhäisherännäinen). Pian Cisun saavuttua minulle tuli olo, että tapahtui elämässä mitä tahansa, minä ja kissat pidämme yhtä. En ymmärrä, miten olin tullut toimeen ilman kissaystäviä! Olisin mielelläni myös lammasihminen.
4. Vaikka sainkin varsinaisesti kotieläimiä vasta aikuisena, sekä koti- että villieläimet ovat aina kiinnostaneet minua. En muista lapsuudestani juurikaan ihmisiä, mutta ihmisten eläimet, etenkin kissat ja koirat, kyllä. Lempiohjelmani on kautta aikojen ollut Avara luonto, ja nykyisin minusta on etuoikeutettua asua paitsi kissojen myös esim. metsäkauriiden lähellä.

5. Olin aikaisemmin allerginen siitepölylle, eläimille ja 14 ruoka-aineelle. Eläimistä sain eniten oireita juuri kissoista, ja Cisun ensimmäinen kuukausi meillä aiheutti jopa astmaoireita. Sittemmin suunta on kääntynyt toisin päin: kiitos karvaisten siedättäjien, olin tänä kesänä vähemmän heinänuhainen kuin vuosikausiin. En silti halua kannustaa ihmisiä ottamaan kotieläimiä tarkkaan harkitsematta ja oman terveyden riskillä, vaikka Cisu tuli meille pikavauhtia ja minun allergiani oli tiedossa.


6.  Huomaan haaveilevani kolmannesta kissasta hieman liian usein... Toisaalta Cisu ja Toto ovat maailman paras parivaljakko, enkä voisi tehdä mitään, joka horjuttaisi heidän symbioosiaan. En tiennyt aiemmin, että eläinystävissä on tuollaista synenergiaa. Juttelemme melkein päivittäin siitä, että onneksi Cisu ja me kaikki saimme Toton. Cisu ja Toto ovat mainioita erikseen mutta vielä mainiompia yhdessä. On kiehtovaa katsella heitä: samannäköisiä ja samanlaisia, kuitenkin aivan erilaisia.
7. Meillä höpistään kissoille koko ajan, onneksi Cisu ja Toto myös usein vastaavat. Nyt olen oman loma- ja miehen työreissujen takia ollut paljon vain kolmistaan Cisun ja Toton kanssa, eli olen myös jutellut heille kovasti. Eläinten kanssa keskusteleminen on tullut tavaksi: eilen tapasin aamutuimaan oravan ja ryhdyin automaattisesti juttelemaan sillekin. Kurre ei ollut kai tottunut ihmisten hyvän huomenen toivotuksiin, sillä se jäykistyi, tuijotti minua simät suurina ja pörhisti ja heilutteli häntäänsä. Omituinen höpöttäjä!

*** 

Olisin antanut tunnustuksen eteenpäin Hannalle, koska hänellä on kiva uusi blogi ja myös jotain suloista pientä harmaata, kovin tutun oloista... Mutta Hanna olikin jo saanut tunnustuksen. Tunnustukseni menee Avalle, koska Ava tykkää oikeista asioista, kissoista ja kirjoista. :) Toki moni muukin olisi tunnustuksen ansainnut ja kuka tahansa saa halutessaan vastata ja tunnustaa!

9 kommenttia:

  1. Koratialaiset taitavat olla kissamaailman mäyräkoiria. Tai ehkä mäyrikset ovat koiramaailman korateja? Jotain samanlaista niissä kyllä on. :)

    VastaaPoista
  2. Cisu, koiranvihaaja, ei kyllä ilahtuisi tuollaisesta vertauksesta. Toisaalta hän ei ole kyllä koskaan tavannut MÄYRÄkoiraa. :D

    VastaaPoista
  3. Kyllähän Cisu tykkää mesiMÄYRÄSTÄkin, joten ehkä tässä kohtaa voidaan tehdä poikkeus. ;)

    VastaaPoista
  4. Ehkä me voidaan ottaa ainakin MÄYRÄ kolmanneksi kotieläimeksi!

    VastaaPoista
  5. No johan on idea; mäyrä kotieläimeksi :-D
    Hyvä, että olet herännyt kissaihmisyyteen, se on tietenkin ollut sinussa aina mutta muiden häiriötekijöiden takia et kyennyt sitä tunnistamaan. Nyt ovat chakrasi auki kissamaailman Suurelle Viisaudelle; olet kokenut Jumalaisten Viiksikarvojen kosketuksen ja valaistunut!
    Kiva kuulla että muutkin höpöttää oraville ja muille karvaotuksille keitä vastaan tulee. En tunne itseäni enää niin oudoksi. Tai, olkaamme outoja yhdessä.

    VastaaPoista
  6. Onpa suloista, että kissasi ovat parantaneet elämänlaatuasi sekä henkisesti että fyysisesti. Se jos mikä on ihanaa! Jatkakaa samaan malliin ♥

    VastaaPoista
  7. Kyllä, _tietenkin_ olen ollut aina kissaihminen, mutta nyt vasta olen ymmärtänyt sen ja päässyt toteuttamaan tätä puolta itsessäni. :) Ja kissat kyllä parantavat elämää kaikin tavoin. Allergiahoitajanikaan ei hermostunut, kun eräänä päivänä ilmoitin, että meille on tullut kisuliini, vaan sanoi, että eläimillä on paljon terveysvaikutuksia. Niin niillä onkin, mikään ei ilahduta eikä lohduta niin kuin ihana karvakaveri. Myös muiden eläinihmisten kanssa rauhassa lätiseminen on ihanan terapeuttista. :)

    VastaaPoista
  8. Minusta myös se on terveysvaikutteista, että puhuu eläimille sen sijaan, että huomaisi puhuvansa seinille.

    VastaaPoista
  9. Kiitos tunnustuksesta! Teen itse listan kunhan keksin jotain tunnustettavaa :)

    Tosi mielenkiintoinen toi allergia-asia! Ei ole tullut mieleen, että oikeasti niitä pystyy tuolla tavalla siedättämään, riskit tietäen tietysti. Toisaalta oon kyllä aina ajatellut, että liian kliininen ympäristö saattaa varsinkin lapsille niitä allergioita luoda, kun ei ole kaikenlaisia bakteereja leijumassa ilmassa.

    VastaaPoista