maanantai 13. syyskuuta 2010

Iloinen jälleennäkeminen


Näistä hetkistä ei nyt ole kuvia, mutta... Cisu ja Toto olivat hyvin iloisia, kun mies palasi myöhään perjantai-iltana viikon reissulta kotiin. Oli aivan liikuttavaa nähdä, miten se piristi karvapoikia.

Kun miehen taksi kaarsi pihalle, Cisu ja Toto olivat jo makuuhuoneen sängyllä nukkumassa. He pomppasivat pystyyn, katsoivat toisiaan ja vilistivät hassusti kylki kyljessä ovelle odottamaan: se on tulossa! Kun se tuli, ei sitä voinut kuin tuijottaa lumoutuneena, sitten Toto sanoi HUR.

Sitten piti ottaa kaikki ilo irti kotiinpalaajasta. Sen päällä hypittiin, sille tuotiin leluja ja sille juteltiin kovasti koko viikonvaihteen ajan. Kun minä yritin sekaantua leikkeihin, sain osakseni vain mulkoilua ja tuhinaa: mees nyt, kyllä sun kanssa ollaan jo ehditty leikkiä. Pojat halusivat erityisesti painia miesten kesken ja roikkuivat vuorotellen miehen kädessä ja jaloissa. Toto roikkui jalassa ainakin puoli tuntia yhteen soittoon ja esitti hyvin vauhdikasta tankotanssia villasukan ympärillä kieppuen. Oi hauskuutta, kaikki yhdessä kotona!

Valitettavasti se ilo ei taaskaan kestänyt kovin kauan, vaan painikaveri lähti aamulla taas reissuun. Onneksi Cisu ja Toto ovat jo sopeutuneet siihen, että toinen ihmiskämppis matkustaa ajoittain runsaasti. Pienempinä he saattoivat etsiä kadonnutta halki yön ympäriinsä ravaten ja huutaen, mutta nyt heitä ei huolestuta poissaolo, vaikka kotiinpaluu kovasti ilahduttaakin.

Parempi silti olisi, jos se ei aina reissaisi. Pojat yrittivät myös estää reissaamisen nukkumalla kaikki viikonlopun päikkärit miehen matkalaukun päällä. Voi hassuja. En ymmärrä, miten kukaan malttaa lähteä matkalla pois karvakaverien luota. Onneksi minun ei tarvitse!

6 kommenttia:

  1. Voi söpöliinejä <3 En minä vaan kestäisi olla erossa karvapojista viikkoa. Kolme päivää on ihan kidutusta ja maksimi.

    VastaaPoista
  2. IHANIA KISSOJA! Mä haluun kans, että joku intoilisi mun kotiipaluusta! Mutta aika laimeaa on.. no, riippuu mihin vertaa - ainakin tuohon verrattuna kovin nuhjuista!

    VastaaPoista
  3. Ei ne intoile minullekaan noin, mutta en olekaan melkein koskaan pois kotoa edes yhden yön yli. Eli pitää säännöstellä kotona olemistaan niin, ettei kärsi inflaatiota kissojen keskuudessa. Mutta sitten taas joutuu olemaan erossa niistä ja se on kauheaa... Joten pitää valita, kaukainen supersankari tai luotettava, tylsä kotipalvelija. Minä olen tylsä palvelija. ;)

    VastaaPoista
  4. Ehkä sitä matkalla oloakin kestää paremmin kun tietää mikä tervetuloakomitea kotona HURahtaa käyntiin kun astuu ovesta sisään?

    VastaaPoista
  5. Voi kuinka suloisia poikia♥

    Kun olimmee tässä jokin aika sitten viikon verran reissussa, Petteri oli iloinen kun tultiin takaisin. Puski minua innossaan ja hurisi tyytyväisenä.
    Sonja mökötti. Ei puskenut eikä hurissut. Nukkui kyllä yön minun vieressä, mutta ei nukkunut käden päällä niin kuin yleensä. Pari päivää piti osoittaa mieltä minulle, sitten antoi periksi ja oli oma itsensä jälleen.

    VastaaPoista
  6. Luulen, että meilläkin molempien poissaolo aiheuttaisi, että HURin sijasta tulisi mökötystä, ainakin Cisulta. Cisu katselee joskus pitkän työpäivänkin jälkeen tuikeasti ja esittää coolia, tulee syliin mutta varoo hurinaa ja katsekontaktia. Toto on aina yhtä hyväntuulinen ja pörisevä. :)

    VastaaPoista