keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Kissasta koiraksi?

Niin kauan kuin minulla on ollut kissa, olen mainostanut kaikille, että se on niin helppo kotieläin. "Koiraa en kyllä jaksaisi, sitähän pitäisi koko ajan ulkoiluttaa", olen viisastellut. Joopa joo. Nyt meillä asuu kissakoira.

Kun toissapäivänä palasimme töistä, C huusi ja kovaa. Mikään ei rauhoittanut, paitsi lopulta metsälenkki. Näin on käynyt ennenkin. Olemme opettaneet kissalle, että kun joku tulee kotiin, kissa pääsee ulos  – kuin koira. Siis opettaneet sille kissalle, joka ei vielä jokin aika sitten pysynyt pystyssä valjaat päällä eikä uskaltanut ulkona muuta kuin nuuhkia talonseinää... Oma vika, tiedetään! Ja tiedetään sekin, että meitä kokeneemmat kissat ja kissanomistajat ovat tästä ilmiöstä jo varoitelleetkin, useasti. 

Eilen viisastelimme sitten – sen minkä kissanhuudolta pystyimme – että C:tä ei kannata viedä ihan joka ilta ulos, sitten se ainakin vaatii metsälenkkejä. Kun sohvan takaa löytyi yhtäkkiä salainen lelukätkö (yksi kaninkarvapallo ja kolme kulkusta!), päätimme pysyä kotona ja leikkiä kissamaisia leikkejä. 

Näin siinä kävi. Minusta C näyttää ihan koiralta, sellaiselta ruttunaamaiselta ja murisevalta! Ei paljon poseeraukset eikä kissanlelut kiinnosta.
Kissamainen sähäkkyys on onneksi tallella. Typerä kaninkarvapallero sai kyytiä kameraakin nopeammalla huitaisuilla.
Me ihmiset pidimme kuitenkin päämme: meidän kissan ei tarvitse juosta joka ilta metsässä. Siispä meidän kissa juoksi puoli yötä pitkin kotitaloa ja päästi välillä kovaäänisiä metsästyshuutoja... Siispä minä lähden tänään ajoissa töistä, jotta ehdin pikapikaa viedä C:n metsälenkille ennen iltamenoja. Pitäähän kissiksen päästä toteuttamaan itseään, ja pitäähän sitä hyvitellä, kun se joutuu tänään olemaan poikkeuksellisesti illan yksin kotona.

Nyt voidaan vain kysyä, kuka on meidän talon pomo. Ei tarvitse vastata. Sekin me jo tiedetään.

2 kommenttia:

  1. C on oppinut todella nopeasti kunnon ulkoilijaksi. Meilläkin ajatuksena on ollut, että kissan ulkoilusta selviäisi helpommalla kuin koiran, mutta en ole yhdenkään koiran nähnyt vaativan ulospääsyä yhtä sinnikkäästi kuin Mäykysen. No, herra käy edelleen sentään vain kerran päivässä ulkona. Eikä kyllä vahingossakaan erehdytä viemään useammin, sillä Mäykyselle kolme kertaa päivässä ulkoilu sopisi varmasti erinomaisesti.

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän hyvin. Meilläkin taidetaan alkaa rajoittaa ulkoilua ainakin arkena, sisällä oleminen menee muuten aivan mahdottomaksi. C on ollut koko tämän viikon tosi levoton öisin, ja viime yönä näin sen seisovan makuuhuoneen ikkunan edessä ja tuijottavan ja tuijottavan ulos, hyvin kauan. Ei voi raukka edes nukkua ulkoiluhalultaan. Onneksi ei sentään öisin ulvo ulos - vain kaikki illat ulvotaan säälittävästi pihaoven luona. Kun sitten ulos lähdetään, kissa kävelisi maailman ääriin. Ei mitään tajua omasta jaksamisesta tai siitä missä koti on tms.:)

    VastaaPoista