perjantai 10. huhtikuuta 2009

Kaupunkilomalla, osa 1

C siis vietti vajaan viikon lomakohteessa nimeltä Hoitopaikka. Hoitajat olivat tuttuja - ja toinen heistä on C:n suuri idoli, niin ihana mies, ettei häntä voi kuin tuijottaa ihaillen - ja heidän kotiinsakin kävimme jokin aika sitten tutustumassa. Omakotitalokissalla oli kuitenkin mennyt aikansa tottua kerrostalon ääniin ja ylipäätään uuteen paikkaan. Ihan reipas hän oli ollut alusta asti, mutta varuillaan kuitenkin. Ensin oli pitänyt kurkistella piiloista: missä mä nyt oon? C oli myös kurkistellut aluksi ahkerasti hoitohenkilökunnan kaappeihin. Kaikilla pitäisi olla liukuovelliset kaapit, mitä mahdollisuuksia se uteliaalle kissalle suokaan!
Tämä sininen palli oli sijainnut suotuisasti lämpimän patterin edessä ja suojaavan verhon lähellä. Se oli ollut aluksi selvästi turvapaikka, josta tarkkailla uutta, ihmeellistä majapaikkaa.
Kun hoitohenkilökunta oli poistunut ensimmäisen kerran pois kotoa, eteisessä oli kotiin palatessa odottanut hävityksen kauhistus...
ja keittiössä vielä pahempi. Mitäs jätitte mut yksin (ja vielä talouspaperirullan kanssa, ettekö tiedä kissoista mitään)!
Voi toista! C oli saanut paljon lepyttelyä ja sanoisinko superhoitoa osakseen. Tässä hänelle on nimittäin katettu virvoittava vesijuoma kiinalaiseen teekuppiin! Parasta C:n mielestä oli kuitenkin kuulemma juoda vettä viinilasista - saa nähdä, mihin tässä vielä joudutaan, kun kissis on hemmoteltu pilalle suurkaupungin humussa ja oppinut suuren maailman tavoille!

Matkakertomus jatkuu tuota pikaa....
P.S. Kuvan matto oli ollut tosi kiva liukupaikka: sitä pitkin saattoi kuulemma syöksähdellä vauhdikkaasti. Aikaisemmalla kyläreissulla huomasimme, että matto, joka on aikoinaan asunut monien koirien kanssa, innosti kovasti piehtaroimaan.

4 kommenttia:

  1. Hmm, sanoisin kuitenkin, että kaappeihinmenointo oli jatkuvaa ja toistuvaa.

    VastaaPoista
  2. Okei, virheet ja puutteellisuudet matkakertomuksessa saa toki korjata. :) Unohdin kysyä, veikö C teilläkin aina kulkusia ruokakuppiinsa. Vaikka hän ei tehnyt eilen kotiin tultuaan juuri muuta kuin nukahti, huomasimme aamulla, että yksi kulkunen oli heti piilotettu raksujen sekaan, toinen löytyi juuri miehen matkakassista. C on heti huolehtinut, että asiat palaavat normaalille tolalle!

    VastaaPoista
  3. Juu, kulkunen löytyi aina luotettavasti ruokakupista.

    Nojatuoliagilitystä sen verran, että myös nojatuolista tuntui löytyvän vuosikymmenten takaisia koirantuoksuja, koska sitä piti käydä aina välillä kurittamassa ja siellä piehtaroimassa, aika samoin kuin maton kanssa ekalla vierailukerralla. Matosta muuten yhä löytyy Cisun liukujälkiä :)

    VastaaPoista
  4. Liukujälkiä ei saa kammata pois, ne muistuttavat teitä villistä mutta ihanasta arvovieraasta!

    VastaaPoista