tiistai 19. heinäkuuta 2011

Souda, souda sinikissa

Vaikka jos jotain on tämän loman aikana opittu, niin se on se, etteivät meidän siniturkit souda kuin pakon edessä. Paitani meni Cisun sätkytyksestä suikaleiksi ja koko merenlahti kaikui pörröisen Toton karjumisesta, kun toteutimme pitkäaikaisen suunnitelman mökillä: puimme kissoille pelastusliivit, kaappasimme oranssit merimakkarat syliin ja soudimme vanhempieni mökiltä parinsadan metrin matkan suvun vanhalle kesähuvilalle saareen. Cisu ja Toto rimpuilivat rannassa niin paljon, etteivät pelastusliivit pysyneet yllä, joten he saivat paluumatkalla erivapauden olla liiveittä. Silti oli ihan kauheaa. Kuka hullu on keksinyt soutuveneen?


Sen sijaan se, joka on keksinyt vanhan sokkeloisen puutalon, saa pojilta paljon pisteitä. Cisu ja Toto olivat aivan intona päästessään tutkimaan lähes satavuotiaan talon salaisuuksia. Pienen lisämausteen seikkailuun toi se, että tässä talossa ei ole kuuna päivänä käynyt yhtään kissaa, mutta sen sijaan useita koiria. Koirien oma huone taisi tuoksahtaa edelleenkin koiruuksilta, niin paljon sitä nuuhkittiin.


Tässä pojat tutkivat yhdessä tuumin talon keittiötä.




Etenkin Toto oli aivan lumoutunut uudesta paikasta. Vaikka Cisu ja Toto ovat maailman läheisimpiä ystäviä, vieraassa ympäristössä huomattiin heti, että pieni söpö pikkuveli Toto on täynnä vallanhalua. Hän tarkisti huvilan nopeasti, havaitsi sen erinomaiseksi ja ryhtyi haastamaan Cisun kanssa riitaa. 






Toto: Mä tykkään tässä paikasta! Mä otan tän MUN omaksi. Nyt mäkin oon saanut oman kuninkaanlinnan!




Pienen alkukärhämöinnin jälkeen tilanne rauhoittui ja Cisu ehti jopa leikkiä kylpytakin hihnalla.


Ja ehdittiin me uloskin. Vaikka olimme saaressa, pojat pidettiin fleksissä. 




Skandinaavinen punamulta ja thaimaalainen sinihopea sointuvat hyvin yhteen.






Saaren kuningas Toto julistaa: Minä palaan vielä tänne!


Vaan nytpä ovat kaikki koratialaiskuninkaat palanneet suureksi harmikseen jo koti-Koratiaan. Edessä on pari jännittävää päivää: kotiväki on lähdössä matkalle ja Cisu ja Toto saavat seurakseen hoitotädin, ehkä hoitosedänkin. Olemme luottavaisia, että kaikki sujuu hyvin, kun pojat saavat kuitenkin olla kotonaan ja tuttujen hoitajien kanssa. Silti vähän jännittää, koska meidän lellipojat eivät ole olleet ilman meitä molempia koti-ihmisiä yhtään yötä kahteen vuoteen.

9 kommenttia:

  1. Hieno retki! Olitte urheita ja kerroitte myös oman tahtotilanne. NÄÄÄÄÄÄIN! Just NÄÄÄÄÄÄÄIN!

    Vierailta hoitajilta saa muute paljon enemmän lelliä ku kotiväeltä. Jep! Teille on hyvät pari päivää tulossa!

    VastaaPoista
  2. Tottiksen valtakunta! Sehän on hienoa :D Kauniita kuvia taas! Matka menee varmasti hyvin ja kuninkaalliset saavat arvoistansa palvelua :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä on ryhdikkäitä ja tomeria poikia :)

    VastaaPoista
  4. Hieno aluevaltaus. :d Muistanko muuten oikein, että harmaaherrat testasivat noita veneilyvermeitä taannoin maakrapuina?

    VastaaPoista
  5. Voi pieniä merimakkaroita :P. On se hyvä, että lopussa seisoi mieluinen palkinto. Ainakin Totolle. Tsemppiä lellipojille hoitajien kanssa. Jekutatte niitä syöttämään teille pelkkiä herkkuja ja leikittämään tunteja putkeen ;)

    VastaaPoista
  6. Mua nyt vähän hävettää, olen ollut ihan tollo. Tänään Aamulehdessä kun oli juttua sun kirjablogista, tajusin että se on tosiaan erillinen osa blogia. Ja kaikenkukkuraksi nyt vasta ymmärsin senkin, että sun kissajutut on täällä kissa-blogissa! Huihai, olenpa ollut torvelo.
    Ei sen puoleen, kovasti ihanaista katseltavaa ja luettavaa on riittänyt kotipihastakin.
    Mutta onhan nuo kissat niin mahtavia:) Palaan, kun nyt kerran tänne osasin!

    VastaaPoista
  7. Musta ja Harmaa, Cisu ja Toto kertovat tahtotilansa ääneen kaikkialla muualla paitsi junassa. Sielläkin elekieli osoittaa, ettei sekään kulkuneuvo ole heidän suosikkinsa.

    Mutta hyvät pari päivää olivat olleet. Yritän laittaa hoitotädin terveiset blogiin vielä tänään.

    Naukulan Mamma, harmi vaan että Toto näki kuninkaanlinnansa vain välähdyksen omaisesti ja on nyt taas satojen kilometrien päässä siitä.

    Cisu ja Toto olivat saaneet hyvää palvelua ja käyttäytyneet itsekin melkein hyvin.

    Viivi, niin on, ainakin yleensä. Tällä hetkellä ovat kaikkea muuta, lojuvat helteen nujertamina. :)

    Kantis, ihan oikein muistettu. Maakrapumakkarat ovat vain hurisseet liiveille eikä niitä nytkään vastusteltu aluksi. Mutta kun matka kohti laituria... Ja oli ne liivit vähän isotkin tai ainakaan ei ihan hyvän malliset (kun ovat oikeasti koirien), Cisu hermostui kun oranssina makkarana oli vaikea kävellä.

    Meei, leikistä en tiedä mutta hoitajat eivät olleet saaneet poikia syömään melkein ollenkaan. Täällä on varsin trooppinen ilmanala tällä hetkellä, ei ruoka maita.

    Elämäni matkat, ei syytä häpeään! :) Kuulinkin eilen reissussa ollessa tuosta Aamulehden jutusta, kun tamperelainen ystävä lähetti tekstarin. Harmi, että jutun nettiversiossa ei mainittu minun blogiani ollenkaan, mutta yritän saada paperisen lehden käsiini. ;)

    Aloitin kolmen aiheen blogilla, mutta jaoin eri k-jutut aika pian omiksi blogeikseen, koska tuntui, että poukkoilin muuten liikaa aiheesta toiseen.

    Nuo ja kaikki muutkin kissat ovat tosiaan mahtavia. Oli kauheaa olla noista karvakainaloisista kaksi yötä erossa, mutta selviydyin!

    VastaaPoista
  8. Aivan uskomattoman hauska kertomus, joka on minulle hyvin surta eksotiikka, sillä kellään, paitis yhdellä serkulla ja tädillä, ei ole kissoja. Nyt Meri on kuitenkin kihlautunut 'kissaperheeseen', mutta toistaiseksi heillä on vasta kääpiövillakoira ja kaksi viljakäärmettä. Kohta kuulemma tulee sheltti eli se 'pieni collie'. Siippa haluasi joskus kissan, eikä Merillä mitään vastaan, paitsi jos allergia ei salli. Hän siedättää nyt itseään anoppilan vierailuilla.

    Meidän koirat ovat aina olleet veneessä kuin kotonaan, joten tämä on ihan päinvastoin.

    Hyvää jatkoa hurmaavan vihreäsilmäisille kissakuninkaallisille! Olisn sanonut jotain Scarlettista, mutta koska kyseessä pojat, niin ei nyt;-)

    VastaaPoista
  9. Leena, vasta yksi koira ja kaksi käärmettä ja toinen koira tulossa? Kyllä se aika laumalta kuulostaa. :) Mutta kissat kyllä sopeutuvat joukkoon, jos tulevat pentuina. Sen sijaan aikuiset kissat eivät yleensä hevin hyväksy koiria eivätkä välttämättä toisia kissojakaan.

    Meillä Cisu on kuin kotonaan laiturilla ja veneessäkin, jos hyppää sinne laiturilta itse ja vene ei liiku. Toto ei tykkää edes laitureista ja kumpikin selvästi vihaa vesillä oloa.

    Hurmaavat kuninkaalliset kiittävät terveisistä!

    VastaaPoista