tiistai 28. kesäkuuta 2011

Heinähäntä livenä

Joku kommentoi jokin aika sitten suunnilleen niin, että meidän maastoissa kahden moukulan kanssa valjastelu taitaa vaatia erityistaitoja myös fleksinkäsittelijältä. Tässä kuvamateriaalia eiliseltä, kun fleksinkäsittelijä yritti paitsi pysyä heinikkokissojen perässä myös videoida heidän pompiskelevan ja laiduntavan menonsa naapurimetsässä. Cisu johtaa joukkoa.

video

Suuri seikkailu jatkui saniaisten alle.

video

Sitten filmi taas katkesi (mutta ei sentään siihen, että olisin heittänyt kissoja fleksillä). Jouduin hylkäämään kameran mättäälle ja ryömimään saniaisten sekaan pienien retkeilijöiden, ei kun siis urheiden maailmanvalloittajien, perässä. He olisivat menneet yhä kauemmas ja kauemmas, kun kerran metsään päästiin, mutta sain kaapattua metsänkuninkaat kainaloon ja kiikutettua takaisin avarammille maille.

Tuolla saniaisten ja puiden takana häämöttävällä kalliolla kuitenkin käytiin. Ja käytäisiin useamminkin, jos ihmisillä olisi enemmän yritteliäisyyttä ja seikkailumieltä.


Sitten taas palattiin tavanomaiseen ulkoiluun. Tällä kertaa on Tottiksen vuoro vaania ilta-auringossa.

Välitarkastus.


Ja matka kohti lentopaistia jatkuu.


NIITYLLÄ PILIPILIPOM
 
Niityllä kissankellot
pilipilipom
ja sirkat sirisirisom
kun katalina
matalina
hiipivät meidän kissat
Tiiu ja Tom.

Ja hiiret hinkuivat hii hii hii
ja myyrät vinkuivat vii vii vii
ja linnut lensivät selälleen
pii pii pii
pelästyneinä
kun kahisi heinä
kun kuuruluurua
katalina matalina
hiipivät Tiiu ja Tom.


(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen pippurimylly, 1991)

9 kommenttia:

  1. Siinä on omat haasteensa, kun kahden kärjen taktiikalla edetään. :D

    Hieno runovalinta!

    VastaaPoista
  2. Siinä on todellakin haasteensa. Välillä olo on kuin yrittäisi ohjaksista kiskomalla hillitä vauhkoontunutta hevosta. :)

    Runolöytö on siskoni ansiota. Hän kertoi minulle runosta jo aikaa sitten, heti kun oli itse siihen törmännyt - oli kuulemma tullut Cisu ja Toto mieleen, miksiköhän. Nyt runo tuli kerrankin mieleeni sopivasti koneen ääressä, muuten se tulee useinkin, koska on niin hauska ja kissamainen.

    VastaaPoista
  3. Minusta on yhä vain niin ihmeellistä, että teidän kissat menevät samaan suuntaan. Minulla kun eivät lähes koskaan halua mennä samaan paikkaan, ei ainakaan samaan aikaan. Niinpä yhteisulkoiluttaminen on ihan mahdotonta. Ja jos olen saanut jonkun ystävän pitämään toista kissaa, niin olemme sitten olleet siinä eri puolilla korttelia "ulkoilemassa yhdessä".
    Tuo puuhuntähystysilme on niin hyvä, tosi kissamainen! Arvioiva katse: hypätäkö vaiko ei...

    VastaaPoista
  4. Saila, no ei ne aina menekään. Eilenkin kävi niin, että kun tulimme metsästä, Toto otti vauhtia ja hyppäsi ojan yli. Ei auttanut taaskaan muuta kuin heittää fleksi perässä (Toto pysyy onneksi hyvin paikoillaan kun vaan fleksi on painona), kaapata Cisu syliin ja mennä itse sillan kautta ojan toiselle puolelle. Muutenkin se on usein tuollaista, että hetkeksi pitää irrottaa toisen fleksi ja rynnätä hakemaan toista kissaa lähemmäksi. Ei tosin aina, välillä käydään esim. kävelyllä hienosti peräkanaa eiku peräkissaa.

    Tottis mittailee viisalla kissankatsellaan kaikkia puita, mutta ei useinkaan kiipeä. Cisu ei edes mittaile, jostain syystä.

    VastaaPoista
  5. Todella reipasta menoa! Koratian kuninkaat <3

    VastaaPoista
  6. ...'katalina matalina' on pyörinyt koko päivän mielessä. :D

    Minä onnistun joskus saamaan koko porukan kävelemään kuta kuinkin samaan suuntaan. Joku kyllä saattaa väsähtää kesken kaiken ja palata kotiin tai jäädä makoilemaan pellon pientareelle. Jotkut taas tuntuvat oikein nauttivan ryhmäpatikoinnista. Johtuisikohan tämä siitä, että kissat kokevat olevansa mukana vapaaehtoisesti? Meillä kun ei valjaita tarvita.

    VastaaPoista
  7. Teillä on sama ongelma kuin meillä, kun palvelusväki yrittää mennä sieltä, missä aita matalin.

    VastaaPoista
  8. Tuo runo sopii kyllä tosi hyvin näihin ulkoilujuttuihin! Vaikka fleksin päässä ei ehkä aina niin katalana matalana hiivitäkään1 ;D

    VastaaPoista
  9. Anonyymi, oi millainen ajatus, kissalauma peltokävelyllä! Haluaisin tulla mukaan. :)

    Meillä peltokävelyn salaisuus lienee se, että Toto seuraa mieluusti Cisua jännissä paikoissa eli pellonpientareella (tänä kesänä vastaan tulevia satunnaisia autoja on opittu varomaan istumalla kauniisti penkassa, kun auto ohittaa meidät, vielä viime kesänä saatiin pakokauhukohtauksia). Jos taas Toto satunnaisesti lähtee johtamaan joukkoa, se harmittaa Cisua niin, että hänen pitää heti ohittaa Tottis.

    Tuo runo on kyllä mahtava. Siinä on se hyvä ja huono puoli kuin jossain biisien kertosäkeissä. Minulla ainakin aika usein "soi" päässä rytmikkäästi "katalina matalina hiipivät Tiiu ja Tom".

    Viivi, luulen että tämä on yksi kissojen universaaleimpia ongelmia. Kaikkialla kissat ovat ihmistä viisaampia ja ihmiset laiskoja.

    Heidi, runo sopiaan hyvin kissoille ja erittäin huonosti ihmille. Ainakin oma versioni tuolla pusikossa on lähinnä "suurella ryminällä kräts ja pom" tai joatain sinne päin. :D

    VastaaPoista