keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kissan ikävä ihmisen luo


Joskus eläimet osaavat olla niin liikuttavia. Cisu on ollut viime aikoina hyvin koskettava ja suloinen.

Rauhallisemman kevään jälkeen mies on ollut taas jonkun verran reissussa, ja Cisulla on ollut häntä kova ikävä. Onneksi Cisu ei ole nyt syksystä poiketen alkanut pissailla miehen sänkyyn ja on muutenkin ollyt hyvävointinen ja hyväntuulinen, mutta illat ovat rankkoja. Cisu nukkuu (kuten kuvassa) miehen villatakin päällä ja huokailee välillä, nuuhkii villatakkia. Öisin hän on hyvin hellä minua kohtaan: puskee, pörisee ja juttelee, haluaa tulla kainaloon. Viime yönä heräsin muutaman kerran, että Cisu oli käpertynyt rullaksi olkapäälleni ja kietonut etutassunsa kaulani ympärille. Hän painoi päänsä leukani alle ja kehräsi hyvin kovaäänisesti. Onneksi sentään minä en matkusta (paitsi matkustanpas loppuviikosta, mutta mies on silloin kotona).

Hurisevan kaulailijan kanssa on aika hankala nukkua, mutta muuten olen tietysti todella otettu, että Cisu niin tykkää minusta ja osoittaakin sen. Tosin sitten kun mies tulee taas kotiin, ei kumpikaan kissa huomaa minua vähään aikaan ollenkaan, olen liian tavallinen.

Ihan keskenämme täällä ei ole nyhjötetty, vaan meillä on käynyt nyt kahtena peräkkäisenä päivänä vieraita - ja vielä kissaihmisiä! Pojat menevät aina ihan hiljaisiksi vieraan kissan hajusta, mutta leikkimistä se ei toki estä. Cisu toi tänään vanhan kengännauhan ruokapöytäänkin, kun hänestä oli niin kivaa, että oli hyvä kissanleikittäjä kylässä. Sille piti ihan esitellä kaikki hyvät lelut; Cisu erkani ihmisten seurasta vain lyhyiksi hetkiksi ja ilmestyi sitten paikalle milloin minkäkin nauhan tai lelun kanssa. Kyllä kissa huomaa, milloin hänestä ollaan kiinnostuneita - ja käyttää tilaisuuden varmasti hyväksi!

9 kommenttia:

  1. Voi kuinka suloinen Cisu!
    Tiedän tunteen, kun kissa tulee kainaloon nukkumaan ja hurisemaan. :)

    VastaaPoista
  2. Ei ole helppoa silloin kun omat ovat muualla...Voi Cisua. Onneksi sentään on leikittäjiä ja viihdykkeitä löytynyt :)

    VastaaPoista
  3. Ihana Cisu! :) Omaa väkeä ei voita mikään, mutta onneksi välillä käy kyläileviä leikittäjiä.

    VastaaPoista
  4. Voi kuinka suloosta! Meillä tuo Niisku koira vetää mun vaatteita aina jos oon jossain muualla kun kotona, sitte se nukkuu niiren päällä, yölläki on aina pari paitaa lattialla :)

    VastaaPoista
  5. Awwww! Täällä on aika samanlaista, jos joku on yötä poissa.

    Vaan eipä sitä itsekään oikein osaa kunnolla nukkua vieraassa paikassa ilman omia kissoja kainalossa, polvitaipeessa tai selässä. ;)

    VastaaPoista
  6. Ooh, Cisu ei ole siis ainoa ihmisten vaatteiden anastaja. :) Hän on kyllä ikävässään tosi liikuttava, niin kuin varmasti muutkin kaipaavat eläimet, mutta harmittaa, ettei toisella voi selittää, että kyllä se vielä tulee kotiin. Nyt Cisu ja Toto vielä kadottavat minutkin pariksi yöksi, kun ensin olen ollut 2 vkoa melkein koko ajan kotona loman ansiosta. Oi voi.

    Zepa, kiitos vaan, mutta... no, on ne ajoittain.

    VastaaPoista
  7. Meillä oli niin ihanaa!! Petja oli ihmeissään toisten kissojen tuoksusta ja meni reppuun nuuhkimaan kun tulin kotiin. Yritin saada häntä hyppäämään niin kuin Cisu tekee, mutta ei onnistunut.

    VastaaPoista
  8. Oi, hyvä että Petja ymmärsi hajuterveisten päälle. Ehkä hän ymmärtää vielä joskus kunnon pompunkin päälle, toivotaan! :)

    VastaaPoista