maanantai 20. kesäkuuta 2011

Pömppähömppä seikkailee


Totosta on kehittynyt tänä kesänä varsinainen ulkoiluhirmu. Hän huutaa nykyisin Cisua enemmän ulos-huutoa, mutta toisin kuin kauniisti ovensuussa valjaita ja lenkille lähtöä odottava isoveljensä, Toto pistää aina ranttaliksi ulkoiluhetken koittaessa. Tottis on nyt vain sitä mieltä, että hän ei käytä valjaita. Aina kun valjaat lähestyvät häntä, hän piiloutuu (useimmiten sängyn alle). Kun valjastaja menee kauemmas, Tottis hiipii perässä - vain ollakseen valmiina menemään uudelleen piiloon. Tätä kuurupiiloa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan. Se ei lopu kuin siihen, että ihmiset menevät ulos Cisun kanssa. Silloin Toto ilmestyy äkkiä terassin ovelle ja huutaa sisällä raivoissaan, että hänet on unohdettu. Unohdetun kiukkupussin saa sitten helposti valjaisiinkin, ja ulkona hän on oma hyväntuulinen itsensä. Tämä kaikki venkoilu on kuitenkin johtanut siihen, että jostakin syystä Totoa kutsutaan ulos lähdettäessä nimellä Pömppähömppä.

Tänään Pömppähomppa taas vaati ulkoilua keuhkojensa koko lujuudella. Kun valjaspiiloutumisleikki oli hoidettu, Hömppis suuntasi kanssani metsään - ja millainen ulkoilu siitä tulikaan. Yhden ja ainoan iltalenkin aikana Hömppis ehti:

- hiippailla heinikossa


- piiloutua saniaisten alle

 
- kiivetä puuhun


- mätkähtää puusta takaisin maahan turkki roskaisena ja jokin toukka päänsä päällä


- singahtaa ojan yli (minun oli pakko heittää fleksi perässä ja juosta läheisen sillan kautta ojan yli ja Toton perään)


 - uhkailla västäräkkiä hampaat louskuttaen ja välillä kiljahduksia päästellen


- hypätä äkkiä tienvarren pöheikköön ja tömpsyttää siellä tassulla ties mitä. (Myöhemmin Pömppähömppä veti tassulla kimalaista turpiin ja jahtasi Cisun kanssa sisiliskoa, joka jätti häntänsä jatkamaan yksin matkaa.)


Eikä tässä vielä kaikki. Äkkiä Hömppä havaitsi, että isoveli ei suinkaan singahtele sinne tänne, vaan on lähdössä oikein kävelylle.


Äkkiä perään!


Ja Toto meni ohikin. Hän ei edes järkyttynyt juurikaan, vaikka läheisessä tienhaarassa havaittiin äkkiä suuri koira. Kovat (tai hömppähölmöt) kundit eivät pelkää mitään!

Cisu otti astetta tai pariakin rauhallisemmin. Hän on lopettanut karkailun tyystin, sillä hän meinasi jäädä oven väliin muutama viikko sitten. Tietenkään emme olisi kouluttaneet Cisua tarkoituksellisesti näin pelottavalla ja väkivaltaisella keinolla, mutta uhkatilanne on saanut Cisun kunnioittamaan ovia. Ulkonakin hänestä on hauska tarkkailla ja lenkkeillä alituisen, totomaisen, sähellyksen sijaan. Tai ainakin tänään oli.


Cisu on muutenkin ollut nyt aika rauhallinen ja varsinkin etäinen. Toisin kuin pikkuveljensä, hän ei eilen riemastunut siitä, että palasin kotiin oltuani kaksi yötä pois mieron tiellä. Cisu nuuhki minua kyllä, mutta ei suostunut tulemaan syliin eikä oikein vieläkään salli minun edes silittävän. Olenhan kauhea katoileva petturi! Sellaiselle ei voi oikein edes jutella. No, pari kehräystä ja mjoikkausta on sentään päässyt, ja nyt Cisu on jo kerran erehtynyt kinuamaan minulta sisäpoterohaliakin. Eiköhän se tästä. Hömppis ei enää edes muista pientä poissaoloani ja kai Herkkiskin pian armahtaa minua ja saan taas palvella häntä.

16 kommenttia:

  1. Jaa-a. Meinaako Totosta tulla Koratian tilusten kunigas ja jättää sisätilat Cisun hallittavaksi?

    VastaaPoista
  2. Voi noita höppänöitä veljeksiä ja varsinkin Toton häntää <3 !
    Ihanan pitkä kirjoitus kuvineen niin ihanista hassuista kissoista, voi että. Voi Toto, olet ylitöpö! Eiku höpö!

    VastaaPoista
  3. Voih, mie en kestä. Niin ihania kuvia. Meän pitää tulla uudestaan pian kylään, jotta voimme viä pojat ulos. Haluaisin kokea tuon ulkoilun riemun. :)

    VastaaPoista
  4. Teillä nämä valjasulkoilut vaikuttaa mielenkiintoisilta myös sille, joka pitää fleksiä! :) Ehkä nuoret kissat tottuu paremmin valjaisiin ja toisaalta teillä on myös upeat ulkoilumaastot.

    Meillä ei enää ulkoilla kuin mökkireissuilla, kun tuo läheinen puisto on niin pieni eikä kissat tunnu ulkoilusta edes nauttivan.

    VastaaPoista
  5. Naukulan Mamma, ei ei, Cisu pysyy koko Koratian kunkkuna. Vaikka hän myönsi taannoin ulkopoteron käyttöoikeuden Totolle, hän on nyttemmin tönäissyt veljen pari kertaa pois poterolta: se on kuitenkin Cisu potero, vaikka Toto saakin sitä lainata.

    Saila, höpötöpöllä on kovin hassu, söpö ja erityisesti aktiivinen häntä. :D

    Hanna, kestä vaan ja tervetuloa! :)

    VastaaPoista
  6. Heidi, sinun kommenttisi tulikin tähän väliin. Valjastelu vaatii tosiaan tiettyjä taitoja myös ihmisiltä, ainakin ajoittain. Cisu opetteli valjastelemaan reilun vuoden iässä eli ekana Koratian-kesänään ja Toto 5-kuukautisena, myös heti meille muutettuaan. Kumpikin ihan pitää valjaista, sillä niiden esille ottaminen aiheuttaa huutoa ja hyppimistä ja päälle pukeminen kovaäänistä hurinaa. Totolla on nyt vain joku kausi, että pitää kuitenkin innon ja hurinan välillä vähän temppuilla...
    Teillä on kyllä ihan superupeat ulkoilumahdollisuudet mökillä, pääsee mustikkaan ja kaikkea! :)

    VastaaPoista
  7. Tottiksella on häntä aivan totaalisen pesukarhulla! :D Toton käytös kuulostaa samanlaiselta kuin halipulaisen Iiron käytös - se mäykyy hirveää huutoa, mutta sitten piiloutuu, yleensä keittiön kaapin alle. Jos sen onnistuu saamaan kiinni, se rupeaa kehräämään hirmuisen kovaa.

    VastaaPoista
  8. Lefa, tutulta tosiaan kuulostaa Iironkin käytös. Mikäköhän logiikka siinä vain on, että pitää mäykyä palveluksen perään ja sitten kun palveluksen saisi, pitää paeta? Varmaan se kissanlogiikka, tässäkin asiassa.

    VastaaPoista
  9. On kyllä hyvät värit kuvissa, tykkäsin tuosta ihan hurjasti missä yksi kissa kävelee tiellä!

    VastaaPoista
  10. Juu, kissat ovat kovin loogisia eläimiä :D Varmasti omasta mielestään ainakin :D

    VastaaPoista
  11. Hillastiina, kiitos! Mietin ensin, ettei Cisun tiekävelykuvassa ole oikein mitään katsottavaa, mutta se kuva oli kuitenkin minunkin suosikkini: pieni reipas kissa ja suuri, suuri maailma. <3 Ja kuvastaa hyvin Cisun ulkoilua, Cisu tykkää käydä pitkilläkin kävelyillä.

    Lefa, kyllä kissat ainakin toistavat omia hassuja tapojaan sellaisella tarmolla, että kyllä niissä on jotain logiikkaa heidän mielestään oltava!

    VastaaPoista
  12. Kissat ovat joka tapauksessa loogisempia kuin naiset. :D Upea kuvasarja ja tuosta kävelykuvasta tulee mieleen hienoja muistoja, kuinka on tullut käytyä kissojen kanssa kävelyllä. "Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta..."

    VastaaPoista
  13. Unohtui tämä tuosta edeltä: Hyvää juhannusta Koratiaan! "Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.
    Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina." :D

    VastaaPoista
  14. Kanta-anonyymi, kiitos kommenteista ja iloista juhamnuksen jatkoa! :) Saatatpa olla oikeassa tuossa logiikka-asiassa... ;) Kiva, että kuvasta tuli hyviä muistoja. Kissojen kanssa kävely on kyllä aina arvaamatonta. Välillä astellaan reippasti pitkiäkin pätkiä, sitten taas kökötetään ja kökötetään. Ja kotiin ei käännyttäisi koskaan, ellei ihminen pakottaisi.

    VastaaPoista
  15. Kiitoksia. Tuli mieleen sellainen kissakävelijä, joka jättäytyi aina jonnekin taakse. Jonkin ajan kuluttua se otti spurtin ja ohitti ihmisseuralaisen. Kun tämä tavoitti kissan, se jättäytyi taas taka-alalle, josta se jonkin ajan kuluttua syöksyi perään. Jne. Jne. Hyvinkin loogista mielestäni. :D

    VastaaPoista