sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Ilmahyökkäys


Koratiaan ei saavuta kunkkujen huomaamatta. Kunkulla ja varakunkulla on tarkka työnjako: tsekkaa sä tuo suunta, mä katselen tänne, niin varmasti huomataan kaikki tapahtumat.


Varakunkku Tottiainen lintsaa ja katselee väärään suuntaan.

Kuningas Cisun katse on sen sijaan tuima ja herpaantumaton.



No niin. Ensimmäinen vihollinen havaittu. Karvainen toukka meidän asfaltilla!


Tänä kesänä meillä ei ole ollut viimevuotisen vertaista pupu- ja peuraryntäystä, joten jotain hyötyä alati kyttäävistä kunkuista taitaa olla. Yhtä asiaa he eivät vain ole ottaneet huomioon: vihollinen voi tulla myös ilman kautta lentää liihottaen.

Meillä ei ole ollut koskaan niin paljon pikkulintuja kuin tänä vuonna. Koratian ihmiset eivät ole varsinaisia bongareita, mutta tänä kesänä lintuja on niin paljon, että hekin ovat havahtuneet tarkkailemaan lintuja ja keskustelemaan niistä. Olemme saaneet jopa koivunrunkoa ahkerasti ylöspäin kiipivän tikan iloksemme!

Vähemmän iloinen juttu oli se, kun pihalle laskeutui samanaikaisesti kolme isoa lokkia. Koratian hallitsijat olivat pahaksi onnekseen juuri sisätiloissa, eivätkä päässeet karkottamaan vihollisia. He kyllä tekivät kaikkensa ikkunan läpi. Jos katse voisi tappaa, se olisi ollut niiden lokkien viimeinen Koratian-matka.

Lokeista ei saatu kuvaa, mutta tästä kiljukaulasta on saatu. Päiviemme, iltojemme ja etenkin aamuöidemme ratoksi seuduille on parin vuoden poissaolon jälkeen saapunut herra fasaani. Kyllä kuullaan, kun hän tulee pihamaalle, jo aivan fasaaninlaulun aikaan! Toistaiseksi tämä yksilö on sentään pysynyt lähes järjissään, toisin kuin taannoin Koratian maita kierrellyt riidanhaluinen fasaaniyksilö, joka nokki kymmeniä kertoja päivässä kovaa metakkaa pitäen naapurin autoa. Sieltä mustan auton kyljestä kun kurkkasi aina kauhea kilpakosija, turpiin sille! (Siitä on tainnut olla blogissa ennenkin juttua.)


Cisu ja Toto eivät ole vielä tavanneet fasaania, emmekä tiedä, miten he siihen reagoisivat. Menneiltä vuosilta on kauhea muisto, kun sekä minä että naapurin entinen kissa luulimme, että keskelle meidän pihaa on kuollut fasaani. Huusimme ja pompimme yhdessä, mutta fasaani vain köllötti liikkumattomana. Kun menin kauhistustuneena hakemaan apua mieheltä, fasaani arvatenkin heräsi ja kiiruhti pois. Kunkkua tarvittiin siis siihenkin - tosin siitä kunkusta on toki nyttemmin tullut vain alamainen, onhan meillä nyt harmaahallitsijat jöötä pitämässä.

6 kommenttia:

  1. Voi voi syrjäytetty kunkku :-D Ihania kuvia tarkkaavaisista (ja lintsaavasta) Harmaista.
    Lintuja on ehdottomasti kiva tarkkailla pihalla! Kaikkien mielestä (ja Ransu saalisti tänään yhden laulurastaan).

    VastaaPoista
  2. Voi että mä sitte inhoan nuota fasaaneja (anteeksi vaan kaikille fasaani faneille:D ) mutta kun ne pitää niin hirviää meteliä että mun käpy ei kyllä sitä kestä yhtää, varsinkaa jos yrittää lastansa nukuttaa pihalla ja ne kiekuu.. Siksi meillä siirtyki esikoinen sisäunille, kun fasaanit piti niin kovaa metakkaa..

    VastaaPoista
  3. Fasaanin aamuhuuteluihin on tullut monesti herättyä. Kerran yksi fasaani oli tullut patiolle ja Kollo oli vähällä saada fasaanipaistia. Fasaanin kannalta onni, että kissan hihna ja valjaat kestivät, kun Kollo ryntäsi perään eikä hihna antanut pidemmälle periksi. :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis lintu, mutta ääni sitä vastoin ei. Ainakaan aamuyöllä.

    VastaaPoista
  5. Joo kaverit- LOKKEJA! Eikö ookin tosi kiinnostavii!! Meilläkin on muutama. Jännii ja kamalii :-)

    VastaaPoista
  6. Fasaanit ja lokit vissiin lukevat blogia, kun heti kun valitin niistä täällä, ei ole kumpaisiakaan enää näkynyt! Kiinnostavia ovat, mutta jos tulevat meille uudestaan, niin toivotamme tervetulleiksi vain mykät yksilöt. :)

    VastaaPoista