sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Tunnelma ja kissat katossa

Alati tonttuilevat harmaaveljekset pääsivät eilen elämänsä ensimmäistä kertaa pikkujouluihin! Vanhempani järjestivät perhepiirissä illanvieton, jonka osallistujina nähtiin yhdeksän aikuista, yksi pikkulapsi ja arvatenkin myös kaksi kissaa. Vaikka Cisu ja Toto vasta debytoivat pikkujoulujuhlijoina, he olivat kai kuunnelleet muiden tarinoita ja tiesivät, että pikkujoulujuhlissa eivät useinkaan päde normaalit käyttäytymissäännöt.



Ensin pojat olivat aika tyynesti, vaikka tietenkin piti singahdella kovasti ympäriinsä, kun pääsi pitkästä aikaa kylään; muutama ovi suljettiin kiireesti, kun huomattiin että esim. pikkujouluruoat ja joulupaketit ovat vaarassa saada liikaa tassutusta. Tässä pojat osallistuvat joulumusiikin valintaan: levyt nuuhkittiin läpi ja stereot tutkittiin yhdessä tuumin edestä ja takaa.

Juhlissahan vieraat yleensä istuvat sohvalla. Niin Cisu ja Totokin. He vain mylläsivät sohvaa enemmän kuin keskivertovieraat, ja hieman hämäräksi jäi, mitä maatuska teki siellä heidän kanssaan (mutta ehkä sen toi heidän ystävänsä ja suuri ihailijansa ihmisserkkupoika?).

Ei ole myöskään tavatonta, että pienet pojat leikkivät legoilla. Kissat tunnistivat hienosti Duplon eläintallin ja yrittivät änkeytyä sen sisään.


Hieman kyseenalaista käytöstä sen sijaan oli sohvan alle piiloutuminen, vaikka yritti sinne eräs musta kissakin tunkea mukaan.

Yleisesti ottaen juhlissa ei myöskään usein piilouduta painimaan verhojen taakse.


Ruokapöydässä on tarkoitus syödä ruokaa eika sanomalehteä.




Mutta tämä kaikki oli hyvin pientä Toton suuryllätykseen nähden. Tässä Cisu tutkii suvun perintöryijyn hapsuja. Tuskin hänkään aavisti vielä tässä vaiheesssa, mitä Totolla oli mielessä: kesken ruokailun syntyi suuri häly ja kohu, kun yhtäkkiä ryijyä pitkin kiipesi voimakas ja nopea kissa ja jäi ryijyn yläosaan, aivan katonrajaan roikkumaan kynsin hampain! Ensimmäinen reaktio oli huutaa kuorossa "Tuolla on kissa!" ja sitten hyvin ällistyneenä "Se on TO-TO!" Minä ehdin ensimmäisenä kiskomaan Totoa katonrajasta ja yllättävän kauan kesti, ennen kuin superkiipeilijä luovutti ja päästi ryijyn kynsistään. Toto-parka. Hänestä oltiin juuri vähän aiemmin puhutti "pienenä, pulleana ja kilttinä", mutta huimapää näytti kertaheitolla, että hänpä ei ole sellainen avuton lussukka kuin jotkut typerykset luulevat. Harmi, ettei ryijyroikkujasta saatu kuvaa, se olisi kyllä ollut aivan omaa luokkaansa!


Aika hurjat bileet siis oli! Ei ihme, että loppuillasta poikien piti käydä vuorotellen mummin jouluessun helmoissa lepäämässä


...tai sitten tekemässä uusia riehumissuunnitelmia. Kun osa vieraista lähti pois ja tuli hieman rauhallisempaa, kissat taas vilkastuivat. Ensin Cisu kävi etsimässä ties mistä ihanan pienen tekoruusun, joka oli niin kiihdyttävä, että sille käkätettiin kuorossa. Ruususta ei saatu yhtään kunnollista kuvaa, kun se pisti kukkaislapset poukkoilemaan niin villisti.


Cisua jäi varmaan myös hieman harmittamaan, että Toto todellakin vei kaiken huomion itselleen ryijytempulla. Juhlapaikan eräässä huoneessa on kattohirret näkyvissä, ja eiköhän Cisu mennyt hirsien päälle temppuilemaan. Vaan Totopa oli nyt täynnä uutta rohkeutta ja meni tietenkin perässä. Taas nähtiin kissoja katon rajassa, mutta siitäkään jännitysnäytelmästä ei ole valitettavasti kuvia.


Muutaman tunnin riekkumisen jälkeen malttoi jo köllöttääkin.


Etenkin Cisu köllötteli siihen malliin, että hänpä menee nyt nukkumaan. Seuraavaksi hän kiemurteli vimmatusti valjaita vastaan. Tapahtui siis sama kuin viime visiitillä: mummilaan olisi ihan pakko saada jäädä yöksi.


Ikävä kyllä kaikki hyvä loppuu aikanaan ja poitsut joutuivat palamaan kotiin. Cisu mökötti kotona tunnin verran, mutta sitten uni voitti. Unta tulikin kiskottua peräti kaksitoista tuntia putkeen, ja päivälläkin poikia on kovin nukuttanut.


Sellaista se on. Pikkujoulut on tosi hyvä juttu, mutta niistä ei toivu hetkessä.

8 kommenttia:

  1. Voi teidän raikulipoikia! Hauskalta kuulosti, olisinpa ollut mukana näkemässä Toton ryijytempauksen ja Cisun kukkaistanssin. Me lähetetään rapsutuksia pojille ja mukavia joulunodotteluhetkiä henkilökunnalle. :D

    VastaaPoista
  2. No on teillä ollut bileet! Pojat taisivat juhlia oikein perusteellisesti ;) Kyllä sitä tuollaisten pikkujoulujen jälkeen sietääkin nukkua väsymystä vähän pois..

    VastaaPoista
  3. Onpas pojat olleet touhukkaita pikkujouluissaan, ja vielä ekoissa sellaisissa! On taidettu tosiaan kuunnella tarkkaan, miten niitä vietetään. Hurjaa touhua. Ei ihme että nukutti, nukuttaahan ihmisiäkin kunnon kemujen jälkeen ;) Mainiot veljekset!

    VastaaPoista
  4. Ruusu, Toto olisi varmasti ottanut mielellään enemmänkin yleisöä, sen verran komea hänen esityksensä oli. :) Vielä samana iltana/yönä sain aiheesta ihailevia tekstiviestejä, ja eilen keskustelu jatkui. Toto katon rajassa on ilmeisesti sellainen näky, jota ei sen kerran nähtyään voi ollenkaan unohtaa. Äitini sanoi, että hän näki Toton eilen sielunsa silmin ryijyssä aina kun meni olohuoneeseen ja näki ko. ryijyn.

    Ja kiitoksia kommenteista muillekin. Jos jo jo pikkujoulut saavat tällaista remuamista aikaan, niin mitä onkaan varsinainen joulu. Aikamoisesta villiintymisestä huolimatta pojilla oli kuitenkin todella hauskaa, herkkis-Cisukin ehti pikkujoulujen tiimellyksessä sekä syödä että kehrätä, niin että väsymyskin taisi olla vain ihan oikeaa väsyä eikä stressinpurkua.

    VastaaPoista
  5. Varsin perinteiseltä pikkujoulumeiningiltä tuo kuulostaa...mitä olivatkaan pojat nauttineet ennen reissua?

    VastaaPoista
  6. Kyllä nyt oltiin ihan vaan luontaisen hulluuden voimin liikkeellä, edes kissanminttua ei oltu otettu pohjiksi. :) Mutta ymmärrän hyvin, mistä nautintoaine-epäilys kumpuaa...

    VastaaPoista
  7. Hurjaa menoa teillä ollut! Voin siis jo valmistautua, että Nemokin hyppii seinille ja taiteilee rappujen kaiteilla. Ja voi sitä pöydille hyppimistä, kun kinkku tuodaan esiin :) Selkeesti iso määrä ihmisiä saa kissat jotenkin riehakkaaksi. Mutta hauskaa (ja rauhallista) joulua teillekin!

    VastaaPoista
  8. Minimi, juuri noin, mikäli teidän sininen on yhtään samanlainen kuin meidän siniset. ;)

    Naureskeltiin lauantaina, että usein kissat menevät ihmispaljoudessa ensin piiloon ja sitten ehkä uskaltautuvat mukaan juhlimaan. C ja T riehuivat ensin kauheasti, mutta menivät sitten välillä helmoihin lepäämään - vain riehuakseen pian taas uudestaan. No, en tiedä, miten vieraassa paikassa ja vieraiden ihmisten kanssa kävisi, tuolla he olivat olleet ennenkin ja tuntevat ja tykkäävät kaikista sukulaisistaan.

    Pian nähdään, tepsiikö jouluRAUHAN julistus kissakansaan ollenkaan...

    VastaaPoista