torstai 17. joulukuuta 2009

Pukin pieni apulainen

Toto-tonttu on aina siellä, missä paperi rapisee. Hän osaa siepata silkkipaperin ihmistontun kädestä ja viedä sen silppuamispisteeseen ja tuhota sen salamannopeasti. Mitä ihania rapinailtoja nyt vietetäänkään!
Onnellinen jouluorava.

5 kommenttia:

  1. Meillä kelpaavat myös muut paketointimateriaalit ;) Mikäköhän jäänne tuo paperien repiminen on perimästä?

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllä teippi ja varsinkin nauhat aina paperin päihittävät, mutta niiden kimppuun kumpikaan tonttu ei ole nyt ikävä kyllä päässyt...

    Meillä molemmat rakastavat paperitolloja, mutta Cisu raahaa niitä paikasta toiseen ja vaalii suurina aarteina. Hän vie paperia mm. suosikkilaatikkoonsa ja ruokakuppiin, myös ihmisille (vieraillekin) saatetaan esitellä, että mulla on tällainen ihana paperimöykky. Toto on sitten tässäkin suoraviivaisempi ja keskittyy paperin silppuamiseen.

    VastaaPoista
  3. Meillä on taas naruaddiktio, ei tarvii apulaista kauan odotella - oli kyseessä lahjanaru tai ihan mikä tahansa naru. Paketointihan on ilmeisestikin vain suunniteltu kissojen hauskaksi leikiksi ;)

    VastaaPoista
  4. Meilläkin autellaan paketoimisessa innokkaasti! Eilen annoin Massille hetkeksi aikaa avatun joululahjan kääreet ihan vaan siksi, että saisin rauhaa muille hommille, ja se pönttönen luuli varastaneensa kääreet ja juoksi tärkeänä mäykyen pakoon. Joskus noita kääretarpeita jää esille vahingossakin, viime viikonloppuna ihmeteltiin, miten matosta saa pois läiskän kissanoksennusta, jota joulunaru koristaa...

    VastaaPoista
  5. Meilläkin molemmilla on suuri ja krooninen narunhimo. Ollaan yritetty varjella kissoja vaarallisilta lahjanaruilta, mutta Cisu leikki pienenä kengännauhoilla, itse asiassa eräs kengännauha oli hänen tärkeimpiä aarteitaan. Toton tulon jälkeen kaikista kylpytakin vyötä kapeammista nauhoista on kuitenkin luovuttu, koska eräänä yönä Toto herätti miehen kyseinen kengännauha pahasti kurkussaan. Nauhasta näkyi enää vain pää ja Toton henki kuulemma korisi aika paljon. Onneksi kissa älysi herättää ihmisen ja antoi kelata nauhan pois itsestään, mutta sen jälkeen meillä ei ole enää kengännauhoilla leikitty.

    VastaaPoista