tiistai 29. joulukuuta 2009

Eläinten joulu

Cisun ja Toton suuri jouluseikkailu on nyt onnellisesti ohi, ja olemme ehtineet jo huilata pari päivää kotonakin.


Matkustimme siis junalla aina Ouluun asti. Tässä tunnelmia lähtöasemalta, Helsingin Pasilasta. Pojat olivat hyvin hiljaisia ja hämmästyneitä jouduttuaan koppaan ja sitten vielä jonnekin aivan outoon paikkaan.


Menomatkalla junassa oli rauhallinen meininki, vaikka lemmikkieläinvaunu olikin aika täynnä ja siellä oli enimmäkseen koiria, vain pari kissaa. Cisua ei kiinnostanut juurikaan kurkkia kopastaan, mutta Toto katseli aina välillä lähellä olevaa tanskandogin pentua kiinnostuneena. Tässä hän kurkottaa päätään kiinnostavan rapinan ja hajun perään: joku ihminen rapisteli eväsleivän käärettä.



Cisu katselee.


Ja piiloutuu. Cisusta oli selvästi parasta vain lojua junassa, mieluiten kopan suojassa ja mahdollisimman piilossa.


Välillä veljekset vaihtoivat koppia, ja loppumatkasta Toto halusi olla samassa kopassa Cisun kanssa. Ensin luulimme, että se johtui vain veljenkaipuusta ja Cisun tuomasta turvasta, mutta perillä huomasimme, että Toto olikin jossain välissä pissannut omaan koppaansa. Voi toista. Toto vaikutti menomatkalla hyvin reippaalta - reippaammalta kuin Cisu - mutta junailu taisikin olla aika jännittävää.
Se oli kuitenkin pientä perillä odottavaan jännitykseen. Viime vuonna Cisu nukkui sikeästi junasta tultuaan ja oli sitten oma iloinen itsensä. Nyt majapaikkatalon toisessa asunnossa olikin koira joulunvietossa. Eläimet eivät kohdanneet kuin vahingossa hetken ajan aluksi, mutta se riitti järkyttämään Cisun mielenrauhaa kovasti. Ajatuksena oli, että koiraan voi tutustua, jos on itse siihen valmis, mutta Cisu ei vain ollut. Vaikka koirasta ei ollut ihmisten mielestä mitään havaintoa, Cisu sai välillä sätkyjä ja juoksi pörrössä, korvat luimussa talon viimeiseen nurkkaan piiloon. Näin tapahtui jopa kesken leikkimisen, joten ilmeisesti Cisulla oli taka-alalla koko ajan ajatus siitä, että koira saattaa tulla taas esille...


Toton mielestä se oli saanut tullakin. Toto kävi usein katsomassa ikkunasta, näkyisikö koiraa; pari kertaa koira näkyikin tämän ikkunan kautta ja se oli äärimmäisen kiinnostavaa.
Cisua ei kiinnostanut kuin oman makuuhuoneen ikkuna. Se olikin erinomainen, sillä se tarjosi luksusta, jota ei kotona ole: lämpöpatteri ja vielä kapea ikkunalauta sen päällä. Ja ulkona lintuja, jee!


Koska etenkin Cisu tuntui niin hermostuneelta ja alkuun jopa vihaiselta, niin toimme kissojen ruoat ja vessankin omaan makuuhuoneeseemme. Näin kissojen ei halutessaan tarvinnut poistua ollenkaan "omalta alueelta". Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi: makuuhuoneen ovi kiinni oli turvallista nukkua niin kissojen kesken kuin meidän ihmistenkin kanssa. (Ja mikäs ihmisille hauskempaa kuin nukkua märkäruoan ja kissanhiekan hajussa. :))


Olimme varmoja, että pojat kuukahtavat heti perille päästyään, mutta ei. Kumpikaan ei voinut nukkua, vaikka unen tuloa odoteltiin sängyllä kauan.



Kun uni tuli, se oli sikeää. Peitoksi oli näemmä kelvannut mm. minun yöpaitanani.


Uni paras lääke on - alkoi se joulunviettokin sitten sujua, ja jopa hyvin arvattavaan malliin. Kissat eivät kai olisi kissoja lainkaan, jos he eivät olisi melkein kaataneet joulukuusta - mutta vain kerran. Joulukoristeetkin olivat aika hauskoja, niitä piti tietenkin sekä tassuttaa että maistella. Erityisesti kuitenkin kiinnosti nuuskia joulutalon joka nurkka ja kiivetä kaikkialle, minne vain pääsi. Vaikka Cisua vaivasi koirastressi, niin pojat olivat silti hyvin kiinnostuneita ja innostuneita vaihtelusta; yleensähän he pitävät kaikenlaisesta kyläilystä kovasti. Ja jos kylässä saisi aina joulukinkkua, se olisi erinomaista!
Paluumatkalla veljespolot joutuivat suoriutumaan sekä junarikosta että noin kymmenestä murisevasta ja haukkuvasta koirasta. Aika pitkä päivä siis oli, niin kissoille kuin ihmisille. Onneksi Cisu ja Toto ottivat ihan tyynesti, kököttivät yhdessä kopassa ja selvästi tykkäsivät, että minun takkini oli kopan suojana. Viereen tullut kanin koppa oli selvästi hyvin kiinnostava juttu: mikä ihmeellinen haju!
Kotona molemmilla oli kiire ruokakupille. Joulun aikaan tapahtui sekin ihme, että Toto menetti pariksi päiväksi ruokahalunsa eikä halunnut oikein juodakaan. Onneksi kotona alkoi heti ruoka maittaa ja tuttu hurinakin kuulua, joten kissit eivät tuntuneet lopulta kuitenkaan olevan kovin järkyttyneitä joulumatkasta.
Heti kotiinpalaamisruokailun jälkeen Cisu otti uuden kalalelun ja meni maton alle.
Toto tietenkin perään.


Loppu hyvin, kaikki hyvin - joulutontut ovat taas kotona ja nukkuvat rauhassa. Etsi kuvasta kaksi kissanhäntää!


6 kommenttia:

  1. Kylläpäs kissoilla, ja teillä varmaan myös, oli jännittävä joulu. Onneksi kaikki meni hyvin, eikä muut eläimet aiheuttaneet liikaa stressiä. :)

    VastaaPoista
  2. Nämä eläimelliset joulut ovat aina jännittäviä. Uusien tai vanhojenkin tuttujen eläinten kohtaaminen kun on aina mielenkiintoista...

    VastaaPoista
  3. Kiva että teillä meni joulu mukavasti ilman sen kummempaa draamaa. :)

    VastaaPoista
  4. Joo, aika jännittävää oli paikka paikoin, mutta ei kuitenkaan sietämättömän jännittävää. Ihan heti ei kuitenkaan tee mieli lähteä uudestaan pitkälle junamatkalle. ;)

    VastaaPoista
  5. Huh, aika hurja reissu! Siinä on varmasti ollut koettavaa ja haisteltavaa itse kullekin. Päässeet kuusen koristelussakin apureiksi. :)

    VastaaPoista
  6. Kyllä siinä riitti koettavaa vähäksi aikaa. Kotona on ollut aika rauhallista sitten kotiinpaluun. Välillä toki riehutaan, mutta sitten taas kerätään voimia ja ihan vaan nautitaan oman kodin rauhasta ja hiljaisuudesta. :)

    VastaaPoista