tiistai 3. marraskuuta 2009

Aktiiviloma paahto- ja lintupaistin äärellä

Cisu teki viime viikolla irtioton laatikkoleikeistä ja lähti syyslomailemaan mökille. Mukaan saaristoon tulivat Toto, minä, toinen siskoni ja vanhempamme. Mökkireissu oli jälleen kerran yliveto. Lähtiessä oli pakko kirjoittaa mökkipäiväkirjaan, että täällä tulee aina huono omatunto, ettemme asu hirsimökissä metsän laidassa ja meren äärellä eikä meillä ole jatkuvasti kissansylittäjää keinutuolissa istumassa.

Vaikka harmaaveljekset olivat mökkeilleet jo muutamia kertoja, talosta löytyi taas kaikkea uutta. Esimerkiksi kiireesti vintin yläkerran varastonurkan tavaroita kissoilta suojaamaan heitetty täkki tarjosi mukavan majapaikan.Omassa nurkkauksessa ei kyllä ehditty viettää kovinkaan paljon aikaa. Mökille oli nimittäin tullut lintu-tv (lintulauta ikkunan taakse) ja sitä piti seurata usein ja intensiivisesti. Välillä ikkunaa vasten piti seisoa ja vähän käkättääkin. Saariston rohkeat tipuset eivät kuitenkaan pelänneet kaupunkilaissaalistajia, vaan tulivat röyhkeästi jopa aivan ikkunalle heitä härnäämään.
Myös kotitöitä tehtiin. Molemmat kissat auttoivat mummia tiskaamaan.
Toto auttoi vaaria täyttämään takan puilla ja sytyttämään tulen.

Toto: Hei, miten sä sait ne syttymään? Ootpa taitava, en voi kuin katsoa ihaillen!

Toto osallistui keittiöhommiin myös varastamalla paahtopaistin viipaleita sekä etsimällä uuden kissanpesän, pienen leipäkorin. Hän istui siellä häntä hellästi kaulimen ympärille kiedottuna, kenties uusista herkuista haaveillen. Cisu ei tietenkään malttanut pysyä kaukana tuollaisesta uudesta lekottelupaikasta.

Suosikkihuonekalu keinutuoli oli onneksi yhä paikoillaan ja pääsi aktiivikäyttöön. Aina kun joku istahti tuoliin, hän sai syliinsä ainakin yhden kissan. Välillä kissit keinuivat keskenään ja toisinaan tuolia käytettiin myös toisesta ikkunasta näkyvän lintu-tv:n katseluun. Cisun katseluasento ei ole kovin rauhallinen.
Cisulla olikin kova tarve päästä liikkumaan. Hän muisti heti, että mökillä ei ole kivaa vain kiehtova talo, vaan myös suuri ja avara saaristomaailma sen ympärillä. Olin hämmästynyt, kun Cisu kylmästä syyssäästä huolimatta suunnisti heti valjastamaan päästyään suoraan merenrantaan. Toto ei suostunut ulkoilemaan edes sylissä: siskon toppatakki oli vaarassa suikaloitua, kun hän kantoi Toton ulos mökin edustalle.



Cisu was here.

Välillä piti vähän ravistella tassuja, ja sitten matka taas jatkui.

Ihanaa siis oli! Toto nautti täysin sydämin leikittäjistä ja sylittäjistä, Cisu taas ulkoilusta ja esiintymisestä. Vaikka hän on Toton saapumisen jälkeen ollut kotona välillä sillä linjalla, että kovat kundit eivät leiki, niin mökillä tästä ei ollut tietoakaan. Lauantaina Cisu viihdytti koko porukkaa esittämällä pitkän masaipomppu-kieppihyppyshown. En muista, milloin olisin nähnyt hänen temppuilevan niin paljon ja niin kauan. Mutta mikäs siinä loikkiessa, kun monta ihmistä katsoo ihaillen. Ja lopuksi Totokin tuli mukaan ihailijarinkiin: miten mun veli onkin noin upea?

Juuri ennen kotiinlähtöä tapasin Cisun täydessä hurmiossa mökin vintiltä. Siellä on lattialla leveä siskonpeti. Cisu otti vauhtia ja liukui selällään pitkin poikin petiä, pysähtyi välillä kiemurtelemaan ja hurisi kovaäänisesti. Voiko olla hauskempaa kuin mökkeily? Ei ihme, että kun Cisu huomasi meidän pakkaavan tavaroita, hän piiloutui sängyn alle. Ja kun kannoin hänet autoon kotimatkaa varten, hän tärisi ja tuhisi raivosta. Autossa oli jo pieni surkea Toto, joka tärisi kauhusta, kun oli joutunut hetkeksi ulos. Ei oo veljekset ihan samasta puusta veistettyjä.

Autoilu sujui muuten oikein hyvin, mutta varmaankin valvomisen vuoksi kissat heittäytyivät paluumatkalla liikepoliiseiksi. He eivät saaneet unenpäästä kiinni, eivätkä väsyneinä kestäneet enää yhtään muutosta. Kun minä liikutin kättäni tai jalkaani autossa, seurasi kovaäänistä mjauukumista. Aivan kiihdyttävää oli, kun mummi oli niin varomaton, että ojensi etupenkillä vaarille omenan. Ja se tyhmä söi sen! Niin kauan kuin vaarin suu liikkui omenaa mutustaen, sitä piti tuijottaa närkästyneesti tuhisten ja kiljahdellen. Jos me ollaan väsyneitä ja paikoillaan, niin olette tekin!

Ei ihme, että noin puoli tuntia kotiinpaluun jälkeen sohvalta löytyi tällainen kissamytty. Väsynyt mutta hyvin onnellinen veljesmytty.

7 kommenttia:

  1. Taas on paljon ihania kuvia kissoista. :) Cisu on hirmuisen reipas ja rohkea ja Toto on vaan niin höppänä. <3

    VastaaPoista
  2. Pojat tasapainoittavat toisiaan: toinen reippailee ja toinen söpöilee. Onneksi he ovat luonne-eroistaan huolimatta (tai juuri niiden takia?) silti erottomattomia bestiksiä. :)

    VastaaPoista
  3. No hui miten jännittävä matka.. Ihanasti kerroit sen meillekin ;) Jännä että tuo ulkoilu maistuu niin eri tavalla herroille, mutta yksilöitähän he ovat. Hienoja uusia piilopaikkoja ja hauskoja kuvia.

    VastaaPoista
  4. Joissakin asioissa ja etenkin ulkoilussa Cisu ja Toto ovat ihan päinvastaisia. Se on hassua, sillä kun Cisu aloitti valjastelun, hän oli ihan pelkuri, kun taas Toto oli aluksi todella reipas valjastelija. Kuitenkin Cisusta kehittyi superulkoiluja ja Totosta - no, vähemmän super. Saa nähdä, miten käy ensi keväänä, kun valjastelut taas alkavat.

    Mökillä tuntuu kyllä olevan todella jännää, mutta hyvällä tavalla. Onneksi meillä on tuollaisia reissukissoja, niitä on kiva viedä välillä kodin ulkopuolellekin, kun niin innostuvat siitä. Ja kyllä sukulaisistakin on hauskempaa mökkeillä minun ja kissojen kanssa kuin pelkän minun. ;)

    VastaaPoista
  5. Teillä onkin olut todella mukava mökkireissu. Varmaan todella rentouttavaa ja pojatkin niin tykkäsivät. Kyllä meidän tytöt olisivat kateellisia, jos näkisivät kuvat (molemmat torkkuvat nyt patterin päällä).

    VastaaPoista
  6. Joo, kyllä koko porukalla oli tosi mukavaa, kun sattui vielä upeat ilmatkin, saaristo oli niin kaunis. Oikeasti olen hyvin iloinen, että nuo ovat tuollaisia pieniä reissumiehiä. Voi itse lähteä helpommin reissuun, kun voi ottaa kissat mukaan ja kyllä ne oikeasti selvästi nauttivat vaihtelusta. Cisu on ollut nyt kotonakin todella vauhdikas ja hyväntuulinen. Mökkimatka piristi!

    VastaaPoista
  7. Ah, tuota ihanuutta! Kukapa ei nauttisi :)
    Ihan samalta kuulostaa ulkoilukuviot täälläkin, Kisu innoissaan, Sannikin reippaasti, kun taas Alma vaan ravistelee tassujaan ja juoksee sisälle ;)
    Voi mahoton miten pojat taas nauttivatkin mökkeilystä!
    Automatkat voi tosiaan olla vähintäänkin mielenkiintoisia. Muistan kun haimme Alman helsingistä. Totesimme että jos on ihan hiljaa liikkumatta (ja ehkä hengittämättäkin ;) niin Almakin pysyy rauhallisena :D
    Teidän tosiaan täytyy muuttaa mökille asumaan - sanoi pojat ;D

    VastaaPoista