tiistai 24. marraskuuta 2009

Katsoa saa muttei kiivetä

Olen paljastanut blogissa aiemmin, että meillä on eletty jo vuoden verran hienostuneesti uuninpellit keittiön takan luukkuina. Cisun ei tarvinnut viuhahtaa kuin pari kertaa takkahormiin niin, ettei edes hännänpäätä näkynyt, kun tähän päädyttiin. Ei sitä ihan näin pitkäkestoiseksi sisustusratkaisuksi aiottu, mutta... No, pääasia, että eilen saimme takkaan ihan oikean kissasuojan.

Takkakiipeilijä Cisua tämä uusi kalteriratkaisu kiinnosti kovasti. Emme ehtineet edes ottaa ritilän asennuksessa apuna ollutta jakkaraa pois takan edestä, kun Ylitarkastaja Tarkka-Karva saapui paikalle. Onkohan takkaan tehty muitakin muutoksia?
Hei, tuolla voi polttaa kynttilöitä!
Totoa takkasuoja vain arvelutti, kenties koska hän ei ole päässyt koskaan täysipainoisesti nauttimaan takkaseikkailemisen ja hormikiipeämisen ihanuuksista.

Tuolla on jotain uutta ja outoa. En ehkä uskalla tutkia sitä. Voin joutua vahingossa kalterien väärälle puolelle vangiksi!
Ihan varovaisesti...
Ei. Tää ei oo mun juttu. Tunnen syvää epäluuloa tätä uutta viritystä kohtaan.
Onneksi lohduksi ja vastapainoksi saattoi improvisoida tuolileikin. Se, joka irrottaa toisen hännän, on voittaja!
Ihmiset olivat uuteen suojaan muuten tyytyväisiä, mutta olen koko päivän tuntenut irrationaalista kauhua, että kissat juuttuvat siihen päästään. Aukot on kyllä mitoitettu niin, ettei kissan pää mahdu niistä. Eivätkä pojat edes yrittäneet tassuttaa aukoista, pään tunkemisesta puhumattakaan. Enkä ole koskaan kuullut kissasta, joka juuttuisi kiinni päästään. Voi tyhmyys! Toivotaan, että Toton ohella minäkin totun pian takkauutuuteen.

6 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat veljeksistä taas kerran! Hienon suojan olet takalle löytänyt. Hännän irrotusleikki ;) Pojat on poikia! (sanavahvistus - unmen?!)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Elisa! :) Pojat on tosiaan poikia, mutta ei onneksi sentään sen suhteen, että olisivat yrittäneet väkisin takkaan, nyt kun sinne on taas näköyhteys. Eli ei ollut ketään ritilään juuttuneena, kun palasimme kotiin!

    VastaaPoista
  3. Amos on ainakin kissa, joka juuttuu päästään mihin vain. Jos ei ole paikkaa mihin jumittaa päänsä, hän tekee pahvilaatikkoon pienen reiän, iskee päänsä siihen ja juoksee kohta ympäri kämppää iso pahvilaatikko päässään. *syvä huokaus* Ehkä hän on vain väärin ymmärretty nero.

    VastaaPoista
  4. Voi apua Amosta! En halua kuulla tällaista. :( Mutta toisaalta Amos onkin älykkö, joka käy iltakouluakin - tuon pään juututtamisen on tosiaankin oltava vain väärin ymmärrettyä neroutta yhdistettynä tieteellisin pääjumikokeisiin. Onneksi Cisu ja Toto eivät ole neroja. Lahjakkaan lapsen tragedia, tiedättehän.

    VastaaPoista
  5. Kyllä se vaan kissakin voi jäädä päästään kiinni, tiedän tapauksen joka koitui sen kissan kohtaloksi. Ja meidän Manteli tunki päänsä vessanpöntön jalan mutkaan ja jäi jumiin. Mutta nuo takkasuojan rakoset taitaa olla niin pienet että eihän niistä aikuisen kollin pää mahdu :)

    VastaaPoista
  6. Suvi, voi kauheaa :( Mutta ei noista meidän suojan rakosista tosiaan mahdu kuin korkeintaan ihan väkivaltaisesti päätään sinne tunkemalla ja tuskin silloinkaan. En usko, että kumpikaan hömppä on sentään niin hömppä. Eikä koko ritilä tunnu edelleenkään yhtään edes kiinnostavan niitä.

    VastaaPoista