perjantai 13. marraskuuta 2009

Kissukka ja Tossukka

Rakkaalla kissalla on monta nimeä. Silläkin uhalla, että kaikki blogin lukijat kaikkoavat liikalässytyksen vuoksi, paljastan, kuinka monilla nimillä Cisu ja Toto kotona ja lähipiirissään tunnetaan. Emme ole itse nimenneet kumpaakaan kissaa, mutta onneksi lukuisilla lempinimillä voi paikata tätä puutetta.


Cisu ei ole saanut kovin monia nimestään johdettuja lempinimiä. Häntä kuitenkin kutsutaan Kissukaksi, Kissingeriksi, Kissikseksi sekä virallisesti Cisu Korat XXXnen -nimellä, XXXnen viittaa mieheni sukunimeen. Tietenkin Cisu on myös Iso siinä missä Toto on Pieni (vaikka Toto onkin kasvanut isoveljen ohi), samoin Cisu on Ykkönen ja Toto Kakkonen.


Toto ei ole vieläkään oikein oppinut nimeään. Ei ihme, sillä Toton pitäisi oppia aikamoinen t-alkuisten nimien repertuaari: Tottis, Totti, Tottendahl, Tottendalos, Tottinen - näitä kaikkia nimiä voidaan voidaan myös yhdistellä, esim . Toto Tottis Tottendalh. Toton oikea nimi Elliot on täysin unohtunut, koska kukaan muu kuin minä ei käyttänyt sitä, ja minäkin siirryin pian Totoon. Ei-t-alkuisia Toton lempinimiä ovat täälläkin aiemmin kerrottu Kärpänen sekä Pörri ja Pörrikkä, molemmat viittaavat Toton jatkuvaan kehräämiseen.


Kun kutsutaan molempia kissoja, he kulkevat yleensä tylsästi nimillä Pojat tai Poitsut. Joskus he ovat Karviaisia - yhdistelmä "karvaisesta" ja "suloisesta".


Kun puhumme kissoista muille, puhutaan Poikien lisäksi tietenkin erilaisista Harmaista (Harmaaherrat, -veljekset, -turkit, -nutut) tai sitten käytetään vain pelkkää nimeä Harmaat. Usein heihin viitataan myös nimellä Karvat. Uusin yhteisnimi on Hanit, koska kissojen ikätoveri-ihmisserkkupoika on hyvin kiinnostunut koskettamaan kissojen hania (han = hän = lyhennys häntä-sanasta). Kissoista puhutaan harvemmin.


Ja onhan ne myös Kultia ja Rakkaita ja Voi Pieniä ja Voi hölmöjä, toisinaan myös No voi hulluja.


Varmasti muitakin enemmän tai vähemmän hulluja tai lässyttäviä nimiä on käytössä, mutta nuo tulivat ensimmäisinä mieleen. Olisi kiva kuulla, millä perusteilla muut kissat ovat saaneet nimensä ja onko heillä lempinimiä. Entä tuntevatko kissat nimensä? Meillä siis Cisu tuntee Cisun ja Toto vaihtelevasti Toton.

20 kommenttia:

  1. Omat kissani todennäköisesti tuntevat vain tutun intonaation huudellessani heitä luokseni. Jos mainitsen heidän nimensä monotonisella äänensävyllä, he eivät reagoi.

    Molemmat karvalapseni on nimetty niinkin kornilta kuulostavalla tavalla kuin lempiartistieni mukaan. Elliott tulee Elliott Smithistä (siksi kirjoitusasu on ehdoton: kaksi L:ää, kaksi T:tä, ei esim. Eliot tai Elliot ) :D ja Amos tulee Tori Amoksesta. Tosin asiakaspalvelutyössä törmäsin kerran myös Amos-nimiseen suloiseen poikalapseen, ja siitä lähtien Amos on ollut suosikkinimieni joukossa.

    Tämä kaikki on kuulema jotenkin tosi noloa - itse en juurikaan ymmärrä miksi olisi.

    VastaaPoista
  2. Mitäs noloa siinä on, jos nimillä on tarina ja ovat vielä muutenkin nimiä, joista pidät? Hienot nimet ne on. :)

    Me aina välilä mietimme, miten olisimme nimenneet kissat, jos olisimme ne nimenneet, mutta selkoa ei ole saatu. Olisihan se jännittävää, jos saisi päättää lemmikin nimestä! Molemmat tulivat meille niin isoina, että ovat saaneet pitää alkuperäiset nimensä. Toton nimeä näköjään voisi kyllä vaihdella miten vain, koska se ei kuitenkaan suostu oppimaan nimeään. Cisusta sen sijaan tulee välillä käytettyä ihan kiertoilmauksiakin, koska se reagoi välillä siihenkin, että ihmiset puhuvat siitä. Cisu on tarkka kuuntelija. Kesällä lähdimme aina "u-l-o-s" tai "u:lla alkavaan paikkaan", koska ulos-sana aiheutti Cisussa koiramaisen riehakkaan reaktion. Kylmän tultua ulos-sanan varomisesta eli ulkoiluhalusta on päästy. :)

    VastaaPoista
  3. Teillä on kissoilla ihan kiitettävä määrä noita nimiä. Meillä taas on oltu nimien keksimisessä aika surkeita. Herra Mäykynen on kotona yleensä Joonas tai Mäyky ja taitaa tunnistaa molemmat nimet. Joonas oli kasvattajan antama nimi ja se jäi käyttöön. Mäykynen-nimen herra puolestaan hankki ihan itse äänekkyydellään ;) Kissa-sanan johdannaisia käytetään meillä myös joskus, mutta niitä herra ei kyllä tunnista kuin enintään äänensävystä. "Ulos" sisältyi ainakin kesällä sanavarastoon ja ruokailuun liittyvät sanat saavat Mäykysessä usein enemmän liikettä aikaan kuin herran oman nimen huutelu ;)

    VastaaPoista
  4. Joo, kauheasti niitä nimiä kertyi, kun oikein rupesi miettimään. Kyllä meilläkin on kuitenkin perusnimet Cisu ja Toto käytössä silloin kun haluaa olla (ainakin Cisun suhteen) varma, että kissa kuuntelee. Eli silloin, kun kutsuu kissaa tai komentaa sitä. Komentamisessa toki ovat ensisijaisia sanoja spontaanit EI ja HEII. :)

    Hassua, että Herra Mäykynen on myös Joonas. Sitä nimeä hän ei ole käyttänyt blogissaan aikoihin. :)

    VastaaPoista
  5. Rakkailla monta nimeä!

    Meidän Sylvia oli Sylvia jo Kissatalossa - ja jäi sen nimiseksi, koska sen savunharmaa turkki on kuin eräällä naapuri-kuninkaallisella (vaikka kuningatar Sylvia taitaa värjäillä kuontalloaan), nimi siis sopii :) Sylvia on myös Syltty, ja tunnistaa molemmat nimet.

    Piäni Kissa sai nimensä, koska oli niin piäni, ja sairaalloinen pentuna etten uskaltanut nimetä sitä, ja sitten se varanimi jäikin oikeaksi nimeksi. Hän oli myös Piän sekä PK.

    Yhdessä he olivat Urpo ja Turpo, ja mä olin jotenkin mieltänyt, että PK oli Urpo ja Syltty on Turpo, mutta nyt Sylviaakin on alettu kutsua aika ajoin Urpoksi, hämmentävää. Mutta se tunnistaa itsensä silti.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Sylvia on todella kaunis ja muutenkin hieno nimi. Heti tulee mieleen jotain kaunista, arvokasta, tyylikästä ja arvonsa tuntevaa - siis hieno kissaleidi. Syltty, Urpo ja Turpo ovat hieman arkisempia nimiä. :)

    Aika usein eläimille varmaan tulee nimiä koon, värin, rodun tai "aseman" mukaan (esim. pentu) mukaan. Kirjainlyhenteistä olen kuullut harvemmin :)

    VastaaPoista
  8. Elina, hauska tuo Ronjan kuiskausjuttu. Ronjan kuullen ei voi puhua salaisuuksia, jos tulee heti selvittämään, mitä täällä supistaan :) Ronja tuntui tunnistavan nimensä hienosti ainakin siinä aamu-tv:n lähetyksessä!

    VastaaPoista
  9. Kuten moni onkin jo kommentoinut on meillä monella varmasti useita hellittelynimiä kisuleillemme.

    Meillä Nexu ja Fedja tunnistavat omat nimensä. Ronja sen sijaan olettaa että hänelle puhutaan joka kerta kun joku kuiskaa. Tämä hassu piirre on jäänyt siitä kun mieheni sille aina pentuna kuiskutteli kun aloitti laserhetkeä.

    Muita sanoja, joita nuo tunnistavat ovat, nälkä, laser, ulos, lenkille ja joukko koulutuskäskyjä. Toki näistä ne tunnistavat parhaiten intonaatiot.

    Niin ja meillä Ronja ja Fedja on nimetty lapsuuden satusuosikeiden mukaan, eli Ronja Ryövärintytär ja Fedja-setä kissa ja koira. Kolmannellekin olisi ehkä haluttu satukirjanimi, mutta koska omistaja sen oli jo nimennyt (sijoituskissa kun on) ei haluttu nimeä enää vaihtaa. Nexuilla on myös löyhä yhteys satuihin, eli ovat Tähtien sodan II-osassa (Attack of the Clones) esiintyviä olentoja. Ainakin noiden satuolentojen hampaat kuvaavat hyvin pikku tuholaisemme pääasiallista sabotointivälinettä.

    ps. poistin edellisen viestin, koska halusin lisätä loppuosan kommentin

    VastaaPoista
  10. Elina, heti kun vastasin kommenttiisi, huomasin sinun poistaneen sen. Ehdin jo ajatella, oliko se vahinkoklikkaus, mutta ei siis ollut. :)

    Nuo "satunimet" ovat ihania. Kauniita nimiä muutenkin ja sitten vielä hienot tarinat. Kirjojen suurkuluttajana lähtisin ehkä itsekin etsimään nimiä esim. juuri lastenkirjoista (mieleeni on jäänyt esim. Anna-kirjan Noita-kissa). Meidän hassut pojat voisi hyvin nimetä vaikka Mestaritontuiksi. :)

    VastaaPoista
  11. Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä.. omasi ovat aivan selvästi rakkaita ja ihania nimiä olette heille antaneetkin..Näistä pitäisi itsekin kyllä tehdä ihan oma postaus. Meidän kissalle ei taida tässä tila riittää.. Uusin on kuitenkin hienostunut Mary-Ida, joka lausutaan amerikkalaisittain meeeyyyyri-aiida eli suomeksi märyiita. Nimi tulee näistä kello kuuden aamuherätyksistä jotka hän minulle ja vain minun korviani varten tulee antamaan. Nimellä ei siis mitään tekemistä oikean nimen kanssa.

    VastaaPoista
  12. Varmasti jokainen kissanomistaja voi kuvitella, miksi kissan (lempi)nimi on Märyiita ja miltä Märyiidan aamuherätys kuulostaa!

    VastaaPoista
  13. Meillä Mauno tunnistaa oman nimensä ja samankuuloiset variaationsa, mutta Epun kanssa on vielä hieman hakusessa. Luulen että se tunnistaa, mutta ei ole ihan niin varma kuin Mauno, Mauno kyllä tulee huudellessa paikalle.

    Mauno on meillä usein Mauku, Maukulainen, Mussukka, Maakku, Tarkastaja Turakainen jne. Eppu puolestaan Eppis, Eppeliini, Öppänder, Kuukunainen, Kuukupoika. Yhdessä he ovat tietysti pojat, poitsut, maukulaiset, mussukat, maukupojat, kuukupojat ja mitä nyt mieleen tuleekin.

    Ja välillä tietysti perkeleet, rukkaset jne...

    VastaaPoista
  14. Perkeleet ja rukkaset! Meillä ei ole lähdetty ihan tuolle linjalle, mutta aina välillä kuuluu kysymys "KUKA meille on halunnut kissoja?" :)
    Ekat kissat tuntuvat osaavan nimensä siis paremmmin. Johtuu varmaan siitä, että ovat eläneet ihmisten kanssa ainoana kissana ja oppineet kommunikoimaan paremmin ihmisten kanssa. Kakkoskissat ovat saaneet keskittyä enemmän kissanelämään karvakaverin kanssa. Niin sen on pakko olla, eikä niin, että kakkospolot olisivat jotenkin hölmömpiä...

    VastaaPoista
  15. Toinen koratimme on syntynyt myös 4/08 ja luulenkin, että kyseessä saattaa olla Cisun sisko! Koska tyttöjä on meillä kaksi, kutsutaan kissoja tytöiksi ja tytsyiksi. Sinänsä outoa, sillä en kutsuisi mahdollista lastani sukupuolensa edustajaksi missään tapauksessa. Myös Ykkönen ja Kakkonen ovat täällä käytössä, kuten myös Iso ja Pieni - iän, ei koon mukaan. Selvää samankaltaisuutta on siis nähtävissä. Kissojen nimet ovat oikeasti Meri ja Marple: Mersu ja Marsu, Merde ja Marpu. Karvat ja rukkaset voisi hyvinkin ottaa käyttöön.

    VastaaPoista
  16. Cisun sisko! Cisu on syntynyt aivan huhtikuun -08 alussa espoolaisessa Chandani's-kissalassa. Siellä on muuten taas pentuja, Cisun, Toton ja ehkä myös teidän tyttökoratin puolisisaruksia. Ei voi mennä katsomaan, ettei huomaa taas hankkineensa yhtä karvaherraa.

    VastaaPoista
  17. Kyllä, Marple on siis Cisun sisko, kuten epäilinkin. Kasvatusnimenä toimi Decibel kovan kehräyksensä vuoksi. Tyttö on aito rämäpää, mutta erittäin rakastettava.

    VastaaPoista
  18. Uskomatonta, koratmaailmakin on siis pieni! Hauskaa. :) Piti heti kurkata Decibelin kuvaa korattilan sivuilta - voi miten hassu kuva. Cisu on virallisesti Dynamite, oli ollut pentueensa villein. :) Noilla Chandi-emon jälkeläisillä on vissiin kaikilla ihana ja hyvin kehräävä luonne. Minkä ikäinen teidän toinen korat on ja onko sekin samasta paikasta? Niin, Toto on E-pentueen Elliot. Toto oli ollut pentueensa rauhallisin, mutta kovin on dynamiittinen isoveli villinnyt. ;)

    VastaaPoista
  19. Korat-maailma on tosiaan ihmeen pieni: kerrostalossammekin asuu yhteensä kuusi koratia kolmessa eri taloudessa. Vanhempi kissamme on Chai-lain kissalasta ja täytti juuri kaksi vuotta. Sekä ulkonäöltään että luonteeltaan kissat ovat aivan erilaisia, sillä Meri on pieni, erittäin fiksu ja Marpleakin vaativampi mutta ujo.

    VastaaPoista
  20. Korattien oma kerrostalo, mahtavaa! :)
    Meilläkin veljeksillä on kyllä yhtäläisyyksistä huolimatta eroavaisuuksiakin, sekä henkisiä että fyysisiä. Mutta hyvä niin, on mielenkiintoisempaa etteivät ole ihan samanlaisia.
    Cisulta terveisiä siskolle! :)

    VastaaPoista