sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Sikamaisen tylsää

Olen hoitanut viikonloppuna kahden kissan lisäksi yhtä possua. Miehelle tuli perjantaina melko iisin sikainfluenssan oireita ja minulle eilen illalla vielä lievempiä (kop kop, että selvitään näin helpolla). Kumpikaan ei ole käynyt ulkona sitten perjantai-illan eikä muutenkaan juuri tehnyt muuta kuin lojunut.

Sekös on kissoja kummastuttanut. He ovat ihmetelleet etenkin sitä, miksi mies, silloin kun oli ainoa sairastaja, linnoittautui yhteen huoneeseen eikä päästänyt karvahoitajia luokseen. Se johtui hoitajien innokkuudesta. Ihmispotilaan lisäksi he yrittivät tarjota tassu(tus)terapiaa myös lääkkeille ja erityisesti mehulasille. Kun potilas kurkkasi linnoituksestaan, sen ovella istui ainakin yksi hämmentynyt kissa: etkö sä halua olla enää meidän kanssa? Onneksi sentään minä olin seurana, niin ei pitänyt tuntea oloaan ihan hylätyksi. Ajoittain eilinen meni silti kiljumiseksi: jos olette kotona, niin tehkää jotain! Leikitään! Te ootte ihan tylsiä.

Tänään sairastaminen on sujunut paremmin. Olemme katselleet leffoja koko porukan voimin. Cisu ja Toto ovat sopeutuneet rauhalliseen elämään ja nauttivat, kun voi piiloutua peiton alle kesken päivääkin.
Toton mielestä jalan päällä on hyvä katsella maailmaa - ja unia.

Uni onkin paras lääke, etenkin suloisten nukkukissojen kanssa.




2 kommenttia:

  1. Vai on sielläkin sairastuttu. Mä veikkaan että mullakin on possuflunssa ja jytympi sellainen. Toivotaan että menee teillä tosiaan lievänä ohi.

    VastaaPoista
  2. Voi voi. Toivottavasti ei ole aivan kauhea olo eikä pitkäaikainen tauti. Mulla on näin 3. tautivuorokauden iltana lähinnä vain vähän nuutunut olo, huominen vielä sairauslomaa. Outo tauti, kun voi vaihdella ilmeisesti lähes huomaamattomasta todella rankkaan. Tsemppiä!

    VastaaPoista