sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kirjastokissat

Toto ja Cisu ovat olleet korvat tarkkoina ja kuulleet, että olen alkanut kerätä kissakirjoja. Heidän mielestään tosin olisi parempi kerätä kirjahyllyllinen kissoja.

Tänään Toto haahuili pitkin helteen kuumentamaa taloa ja etsi sopivan viileää ja rauhaisaa päiväunipaikkaa. Vaikka mitä kokeiltiin, mutta lyhyen kelliskelyn jälkeen piti taas lähteä liikkeelle. Lopulta Tottis päätyi loikoilemaan kirjahyllyssä, vielä taiteellisesti runokirjojen alla.

Kirjahullu kissanomistaja oli tietenkin aivan onnessaan ja kiikutti Totolle heti tyynyn alustaksi.

Kun kävin hetken päästä katsomassa, nukkuuko Toto-söpöläinen todellakin kirjahyllyssä, huomasin Cisunkin pyrkineen kirjallisille unille.
Runojen katveessa näkee varmasti satumaisia unia.

Myöhemmin pojat vaihtoivat paikkaa ja Cisu otti parin tunnin kirjapäikkärit. Ryhdyin heti kaavailemaan, miten hyllyn alanurkkaan saataisiin oikea kirjastokissojen maja. Voi suloiset hyllynukkujat!
***
Mutta ovat he totta puhuen olleet tänä viikonloppuna muutakin kuin suloisia. Olemme nimittäin saaneet kuulla kaikkien aikojen UUUUULOS-huutoa ihan koko viikonlopun, suunnilleen vain tuo kirjapäikkäriaika poislukien.
Ensin veimme pojat ainutlaatuiselle (heidän mielestään tosin mieluusti uniikista aivan jokapäiväiseksi rutiiniksi muuttuvalle) vuoriretkelle. Sitten erehdyin lauantaiaamuna nousemaan kissanmjooooukumisen takia jo 5.40 ja viemään moukulat melkein heti ulos. En tajunnut, että kello oli vasta niin vähän. Tästäkös pojat innostuivat: siis melkein yölläkin voi päästä ulos, kun oikein huutaa! Ja kun tähän kaikkeen lisätään ihana, kutsuva helle, niin kyllä he ovat huutaneetkin, ihan koko ajan. Pahimpien kiihkokohtauksien aikana me ihmiset emme ole voineet ottaa kotona askeltakaan tai sanoa sanaakaan ilman että se on käynnistänyt välittömän ja katkeamattoman ulos-ulinakuoron. Ja kun olin itse pihalla, kuulin sinne asti, kuinka Cisu ja Toto keskustelivat miehen kanssa siitä, että ULOS olisi päästävä nyt ja heti. Ja meillä on sentään vankat tiiliseinät.
Niin että jos ne tyynyt kirjahyllyssä saavat kissat välillä nukkumaan rauhallisesti, saatan uhrata koko hyllyn tyynyille ja kissoille. Muuten meillä on kaksi kuuroa ja kaksi käheää asukasta talossa, kun tämä valjastelukausi loppuu.

14 kommenttia:

  1. Suloiset kuvat ;) Valjastelukausihan on aika alussa..joten käheä-äänisiä kissoja varmaan riittää! Meillä sama juttu ♥ Oletko muuten lukenut sen kirjastokissa -kirjan?
    Meillä oli aamupäivällä jänniä hetkiä kun Sohvi oli juoksunarussa ulkona ja KOLME jänistä alkoi juosta rallia pihalla.. yhdelle Sohvin piti ihan sähähtääkin, kun meinasi tulla liian lähelle! Huhhuh..

    VastaaPoista
  2. Tämän lukeminen toimi hyvänä vertaistukena - kiitos :) Meillä Mäykynen on ollut todella rasittava viime päivät. Jatkuvaa huutoa ulos. Onneksi ei vielä sentään klo 5.40, siinä vaiheessa voisi henkilökunnan hermot pettää ;) Mutta kun olimme puutarhatöissä, niin sisältä kuului raivokasta kiljuntaa siltkeästi parin tunnin ajan...

    VastaaPoista
  3. On sitten kai aika ilmeistä, että tuleva lomanne kuluu mukavasti kissatarhaa nikkaroidessa. Mutta voisihan sitä huonomminkin kesää viettää.

    VastaaPoista
  4. Voihan ei. Ovathan nuo kyllä suloisia tuolla hyllyssä... Minusta on kauhean helpottavaa ja kivaa että voin pitää kissoja vapaasti seurana pihatöissä. Ja mielellään ne auttavatkin, no, Ransu seuraa kuin hai laivaa ja Mustikin tykkää tarkkailla mitä puuhailen. Voin vain kuvitella millaista huutoa olisi jos ne olisivat lukittuina sisälle ja minä ulkona. Tai käyhän tietysti niinkin, esimerkiksi sateella, että kissat vetävät sikeitä sisällä sohvalla.
    Niinä päivinä kun lähden kaupunkiin joudun lukitsemaan kissat sisälle että saan ne varmasti mukaan. Musti pitää hirveää valitusta. Viljo oli paras: se ilmestyi aina ikkunaan sillä puolella taloa missä satuin milloinkin liikkumaan ja katsoi syyttävästi. Suu venyi viiksien linjassa suoraan sivulle kun Viljo ilmaisi mielipiteensä, vaikka ääni ei kuulunut ikkunan läpi. Ja kun kuljin toiselle puolelle pihaa, oli Viljo heti sen puoleisessa ikkunassa tuijottamassa :-D

    VastaaPoista
  5. Klo 5.40 - teillä kissat noudattavat selvästi samaa aikataulua kuin täälläkin. Aamulla ovat linnut ja muut luonnon eläimet liikkeellä ja kissojen pitää olla varhain valppaina.:D

    VastaaPoista
  6. Tuo huutaminen on kyllä ulkoilun huonoja puolia. Meillä ainakin Mauno innostuu niin että henkilökunnalla ei meinaa hermo kestää ja taas pidetään viikon tauko ulkoilussa. Kumpa herra ymmärtäisi, että jos olisi hiljaa, pääsisi ulos joka päivä.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommenteista! Näinä valjasteluaikoina me kissanomistajat tarvitsemme paitsi korvatulppia myös vertaistukea. :) Meillä ei ole sentään vielä huomattu, että C ja T kiljuisivat/tuijottaisivat syyttävästi myös yksin kotona ollessaan, jos ihmiset ovat pihalla. Päin vastoin, tuntuu että silloin ne aina menevät nukkumaan: jatkuvasti valvoessa ja huutaessa syntyy univelkaa.

    Meillä pojat ovat ihan ilmojen vietävissä. Kun tänään aamulla satoi, kissat nukkuivatkin yhtäkkiä ihmisiä pidempään (Toto kirjahyllyssä!) eikä aamulla kiinnostanut yhtään nuuhkia ulkoilmaa ikkunalla - yleensä verkotetut ikkunat avataan heti aamulla - saati huutaa.

    Elisa, olen lukenut Kirjastokissan. Se ei ollut mikään kirjallinen mestariteos, mutta sujuvasti kirjoitettu kuitenkin, ja tarina oli mukava ja kiinnostava. Suosittelen vaikka kesälomakirjaksi!

    VastaaPoista
  8. Hih! Kuvista voisi arvata, että kissikset vaan nukkuvat päivät pitkät ja ihailevat kirjoja. On ne söpöjä <3

    VastaaPoista
  9. Niin juuri. Siksi pitikin lisätä loppuun tietoa, millaisia ne OIKEASTI ovat. Illalla ne olivat kyllä ihanaihania, menivät yhdessä kirjahyllyyn nukkumaan!

    VastaaPoista
  10. Niin tutulta kuulostaa! Bella huuta ulos ihan jatkuvasti ja KOVAA. Sellainen kissatarha ulkoseinustalla ikkunauloskäynnillä olisi kyllä helpotus tähän tilanteeseen.

    VastaaPoista
  11. Mun kissani repii tassuillansa aina kirjoja hyllystä alas pari-kolme kappaletta. Yleensä aina samat kirjat. Olenkin sanonut että vaihda jo, nuo olet jo varmaan lukenut....

    VastaaPoista
  12. Meillä ulkoillaan tarhassa ja se on nyt todettu liian pieneksi. Ja mitäs siitä sitten seuraa? No pientä vienoa maukumista :)

    VastaaPoista
  13. Kipa, jos kissa on tapojensa orja, niin sinun pitää vain laittaa siihen kirjankiskomiskohtaan välillä eri kirjat, niin kissan kirjasivistys kasvaa. Ellei hän ole sitten niin sivistynyt, että etsii aina samat kirjat, vaikka ne olisivat välillä eri paikassa hyllyä? Se olisi jo todellista kirjastokissameininkiä.

    Minäkin ajattelin, että ulkotarha olisi ratkaisu pahimpaan huutoon... mutta Naukulan mamman kommentti ei ole kyllä rohkaiseva. Ehkä meidän pitäisi tarhat koko tonttimme ja vähän metsää ja vuorta ja muuta lähiseutua, niin eräät olisivat ainakin hetken huutamatta?

    VastaaPoista