sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Hiljaa, hiljaa yössä...

Meillä on sääntö: kissat eivät saa mennä vaatehuoneeseen. Syy sääntöön on yksinkertainen: jos kissat pääsevät vaatekaappimatkalle, lopputulos on tällainen. Unohdin vaatehuoneen oven yöksi auki, ja aamulla huoneen lattialta löytyi mm. vaatteita, tyhjiä vaatekoreja ja päiväpeitto, joka oli ollut vaatehuoneen ylähyllyllä suojassa kissankarvalta. Cisu ja Toto olivat myös kuljettaneet yön hiljaisuudessa kiellettyyn paikkaan mm. oman fleecemajansa. Pikkasen harmitti aamulla, mutta minkäs teet. Kun nostin sängynpeiton lattialta sängylle, yöhiipparit tekivät heti pesän sen viereen. Ja miten näin suloisille voi olla vihainen?


Niin, ei mitenkään. Ja oma vikahan se oli, mitäs unohdin oven auki.


Unohda nyt se vaatekaappi, saataisko me jo nukkua rauhassa!
Tänään meillä on vietetty kunnon rokulipäivää ja köllitty koko porukan tai ainakin minun, Cisun ja Toton voimin. Onnistuin kehittämään flunssanpuolikkaan sopivasti heti lomaviikon alun kunniaksi ja olen vain lojunut sängyssä. Cisu ja Toto ovat olleet oikein tyytyväisiä yhteispäikkäreihin, koska huonon ilman takia heitäkään ei ole kiinnostanut mikään muu kuin nukkuminen. Ja mikäs minun on kölliessä, kun saa pitää unikissoja kainalossa. Kaikilla uupuneilla ja sairailla pitäisi olla aina mahdollisuus karvahoitajiin, he ovat hoitajista parhaimpia.
Ja kuin vakuudeksi Cisu tunki juuri itsensä minun ja läppärin väliin, tuijotti hetken tätä tekstiä, nyökkäsi ja sanoi HUR. Vaikka minulla on taipumus sotkea vaatekaappeja, olen muuten kovin ihana! Ja tarpeellinen!


6 kommenttia:

  1. Koskaan mikään ei ole kisulin syytä ;) Alin kuva on ihana, voiko viattomampia kissoja ollakaan.. Parane pian, ainakin sinulla on parhaista parhaimmat hoitajat!

    VastaaPoista
  2. Olet aivan oikeassa: mikään ei ole kisulin syytä ja kisulilla on aina syynsä kaikkeen. :)
    Karvahoitajat ovat ihania. He käväisivät ulkona, mutta tulivat heti takaisin ja ovat kovin helliä. Toto tosin yritti juuri purra varvastani, mutta se lienee varmasti jokin kissamainen parannusmetodi.

    VastaaPoista
  3. Siis varpaan pureminen on ehdottomasti yksi kissamaailman tunnetuimpia parannusmetodeja! Sinun lienee tarpeen tutustua mm. vanhoihin kiinalaisiin (ja thaimaalaisiin) akupunktio-oppaisiin. Lisäksi varvaspuru on vahvistava voimahali, mieti nyt: eihän kissa ylety muuten halaamaan sinua. Varpaan se pystyy halaamaan mitä tehokkaimmin.

    VastaaPoista
  4. Kissoissa on mystistä parantavaa voimaa ja niillä on ihan omat hoitometodinsa, joista yksi on varpaasta puraiseminen. :)

    VastaaPoista
  5. Ai. Fantsuu ettei me olla ainoita keillä on ikuinen porttari vaatekaappiin. Mut me taistellaan, kaverit!

    VastaaPoista
  6. Me taistellaan! Mä taistelin tänään niin ovelasti, että tulin lukituksi vaatekaappiin. Hahaa, ehdin kiivetä vaatehyllyjä tosi korkealle ennen kuin mut huomattiin. Ikävä kyllä en ehtinyt pudottaa vielä lattialle melkein mitään...

    Ja varpaan pureminenhan on mitä suurin kunnian ja rakkauden osoitus sekä lisäksi hauskaa leikkimistä. En tajua, miksei ihmiset ymmärrä sen päälle. Aion kouluttaa ne ymmärtämään. Haukkaan joka yö, kunnes ymmärtävät.

    t. Toto

    VastaaPoista