keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Yksi harmaa liikaa

Koratiassa on maailmankirjat totaalisen sekaisin: naapurissa on kylässä vieras kissa. Ja hän saa olla vapaana pihalla.

Eilisillan teema olikin pörhistely ja kyttäys. Tässä Cisu havainnollistaa kumpaistakin keittiön ikkunan eli kissanvakoilupaikan ääressä.Huomatkaa puuhkahäntä!
Kun tulimme eilen kotiin, Toto karkasi heti naapurin puolelle. Huomasin hänen kasvavan äkkiä suureksi ja pörheäksi ja nuuhkivan tyhjää kissankoppaa. Kopan vieressä oli vesi- ja ruokakupit. Äkkiä siis meidän pojat fleksiin ja ihmiset tarkkailuasemiin: onko naapurissa kissa?!

Olihan siellä suuri harmaa lempeä kissaherra. Aika kauan kesti ennen kuin myös Cisu ja Toto huomasivat hänet – kröhöm, kiva että ihmisillä on paremmat hoksottimet toisten kissojen suhteen kuin tynnyrissä kasvaneilla uusavuttomilla koratialaispojilla... 

Naapurikissa tuli varovaisesti katsomaan minua ja Totoa. Hän oli aivan rauhallinen ja ystävällinen ja kellahti Toton eteen maha pystyssä, siis alistui Totolle.

Mitäs Toto teki, kun olisi saanut kerrankin olla pomo? Pelkäsi kauheasti. Pörhisti ja piipitti – omasta mielestään varmaan karjui leijonamaisesti – ja kiipesi syliini. Toto tarttui olkapäähäni ja tunki kauhusta täristen päänsä kaulaani vasten: Mamma auta, meidän pihalla on kissa! Sitten Toto kipitti matalaa pörröjuoksua äkkiä kotiin.


Cisu ei ollut pelokas, vaan todella epäluuloinen ja aika vihainenkin, kun Koratiaan oli tullut kutsumattomia vieraita (peurat ja puput tai edes koira eivät ole MITÄÄN tähän verrattuna). 

Ensin Cisu katseli vierasta aivan liikkumattomana ja vähän ulvoi ja sähisikin hänelle. Ystävällinen tulokas vain siristeli silmiään ja halusi nuuhkia uteliaasti Cisun peppua. Cisu oli niin järkyttynyt, ettei voinut liikkua. 

Sitten vieras teki jotain aivan kaameaa: meni MEIDÄN autokatokseen. Hyvin paheksuttavaa. Onneksi minä sain hätistettyä hänet sieltä naapurin ja meidän rajalla olevan pensasaidan luo, mutta sitten alkoikin väsytystaistelu. Vieras istui tyynesti pensaassa ja Cisu karjui hänelle koko keuhkojensa voimin. 
Tätä olisi jatkunut varmasti tuntikausia, elleivät ihmiset olisi hieman auttaneet Cisua. Yksi piteli Cisua fleksistä ja toista kissaa silmällä, toinen haki kipollisen vettä. Kun tunkeilija sai vesisuihkun niskaansa, hän häipyi ja Cisu saattoi mennä sisälle. Olihan hän onnistunut vihdoin karkottamaan vihollisen!

Kotona Cisu raivosi ensin Totollekin, ihan kuin Totokin olisi äkkiä tuntematon. Sitten yhä hyvin pelästyneen oloinen Toto meni nukkumaan ja Cisu asettui ikkunalla kyttäämään. Ja kyttäämään. Ja kyttäämään.

Jossain vaiheessa iltaa Totokin liittyi tarkkailujoukkoihin.

Mitään näin pöyristyttävää meille ei ole vielä koskaan tapahtunut! Aika noloa Oy Korat Securitas Ab:n kannalta: ensin ei edes huomattu, että valtakuntaamme on saapunut lisää harmaaturkkeja.

Saas nähdä, miten tämän illan ulkoilu sujuu.

6 kommenttia:

  1. Hyvä, että ihmiset vähän avittivat häätämisessä (niin minäkin tein, kun yksi kissa pyöri pihalla - nyt sitä ei ole näkynyt.) Kissathan aina antavat ymmärtää, että olisivat pärjänneet ilman ihmisapuakin. :D

    VastaaPoista
  2. Joo, Cisu varmaan luulikin, että hän pärjäsi aivan ilman ihmisapua. :) Vähän kyllä harmittaa, että piti heittää vettä vieraan niskaan, mutta se on kuitenkin MEIDÄN reviiri eikä Cisu selvästi saanut vierasta pelkäämään, lähinnä vain hämmästelemään, että ollaanpa täällä Koratiassa kovin epävieraanvaraisia.

    VastaaPoista
  3. Vieras vaikuttaa todella leppoisalta kaverilta. Onhan se silti hyvä, että koratian johtotiimi huomaa maailman olevan täynnä hirmuisia ja ihmeellisiä asioita. Etteivät joskus syksy pää edellä tyhmyyksiin.
    Cisun ja Toton elämää ei voi ainakaan tylsäksi ja rutiininomaiseksi väittää.

    VastaaPoista
  4. Luulen, että tänään illalla Koratian johtotiimi taas syöksyy pää edellä tyhmyyksiin. Myöhään eilen illalla Cisu ei enää muistanut vierasta ollenkaan ja karjui tuttuun tapaan U-huutoa ja onnistui karkaamaankin. Onneksi vain metsään syömään ruohoa, eikä naapurikaan tullut vastaan.

    Olen varma, että kun tulemme tänään kotiin, molemmat pojat vain intoilevat, että vihdoin päästiin ulos ja kaartavat suoraan kyläkissan maille. Voi voi. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

    VastaaPoista
  5. Ja vielä. Vieras kissaherra vaikuttaa todella leppoisalta ja mukavalta. Kun kävin tervehtimässä häntä ilman kauhistunutta tai raivostunutta koratialaista, vieras tuli heti nuuhkimaan ja kellahti silitettäväksi. Toivon, ettei hän ole kovin loukkaantunut Koratiassa saamastaan todella huonosta vastaanotosta. :(

    VastaaPoista
  6. Koratia on kyllä äärimmäisen jännittävä paikka. Paljon enemmän äksöniä kuin Korkeasaaressa konsanaan.

    VastaaPoista