sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Toto - rikastuttava elämys



Tänä viikonloppuna vietettiin tärkeää merkkipäivää: nyt on tasan vuosi siitä, kun Toto Tottis Elliot Tottiainen muutti meille, niin ihmisten kuin isovelipuolensa Cisun iloksi. Jo vuoden ajan meitä on naurattanut se, että jokaisen Suomen kioskin seinässä on Toto-laatikko ja radiosta tulee tuon tuosta Toto-mainoksia. Katsokaa ja kuunnelkaa vaikka! Toto on kova kampanjoimaan. Vuosi sitten hän mainosti "Kerää oma Toto-porukkasi" - ja mehän keräsimme. Nyt Toto mainostaa itsevarmasti: "Toto - rikastuttava elämys".

Ja niin hän onkin. Vasta Toton tultua ymmärsimme, ettei kaikki Cisun riekkuminen ollutkaan vain vilkkautta, vaan Cisu oli turhautunut, kiukkuinen ja ehkä masentunutkin. Yksinäiset päivät kotona eivät olleet helppoja, ja kotiin tullessamme tapasimme usein kissan, joka huusi suoraa huutoa ja kirjaimellisesti roikkui kiinni meissä.

Nyt tapaamme kaksi kissaa, jotka karkaavat iloisesti hännät pystyssä viipottaen pihamaalle. Koska meillä ei ole edelleenkään tuulikaappia ja Totokin on päässyt toden teolla ulkoilun makuun, tämä on väistämätöntä... Pojat eivät kuitenkaan mene kauas. Cisu odottaa, että hidas ihminen saa haettua fleksin sisältä ja tulee hänen kanssaan valjastelemaan. Toto taas odottaa fleksiä ja aloittaa sen jälkeen tervetuliaisseremoniat. Vaikka Cisukin on kovin suurisydäminen tyyppi, ei hänkään vedä vertoja Totolle tervehtimisessä. Etenkin maanantaisin - kun ihmiset ovat olleet pitkästä aikaa pidemmän aikaa pois kotoa - Toto saattaa helposti puskea, pöristä ja rojahdella silityshaluisesti jopa 15 minuuttia putkeen. Toto tietää, miten ilahduttaa Toto-porukan ihmisjäseniä.

Hän tietää myös, miten painia isoveljen kanssa, viedä veljeltä lelut ja herkut sekä vetää veljeä hännästä. Ajoittain se suututtaa veljeä kovastikin, mutta toisaalta Totoa parempaa nukkuma- tai juoksukaveria ei olekaan, niin ettei sille kauan voi vihoitella, vaikka se välillä hieman rasittaakin. Kun pojat haluavat olla rauhassa, Toto vetäytyy aina yksinään jonnekin istumaan tai nukkumaan, Cisu taas hakeutuu ihmisten seuraan. Välillä hän on hyvin hurisevan onnellinen, jos vain hän saa olla ihmisten kanssa samassa huoneessa.

Niin että kaikki on hyvin ja harmonisesti Koratiassa ja on toivottavasti vielä hyvin, hyvin kauan. Vuosi kaksoiskissain maassa on mennyt ihmeellisen äkkiä. Tuntuu, ettei siitä ole kuin hetki, kun Toto teki ensimmäisen talokierroksen selkäkarvat jännäpörrössä ja Cisu kokeili, miltä tuntuu hoitaa pikkuveljeä hellän emon tavoin. Kyllä nuo koratveljekset ovat rikastuttavia elämyksiä, sekä yhdessä että erikseen!



P.S. Leikin sitten hieman Bloggerin uudella bloginmuokkaustyökalulla eikä paluuta vanhaan blogiin enää ollutkaan... Olkoon nyt tällainen, katsotaan, josko saan muokattua blogia edelleen joskus myöhemmin. Nyt on ainakin fontit sekaisin yms. häikkää...

5 kommenttia:

  1. Hyvää vuosipäivää Toto-porukalle! :)

    VastaaPoista
  2. Totolle ja Toto-porukalle onnittelut! :)

    VastaaPoista
  3. Onnea Tottimukselle!
    Meillä on ollut täällä mietinnässä ehkä toisen abyn hankinta - tosin alkutilanne on erilainen kuin teillä; Wilma-neiti on nykyään syrjäytyneempi eikä ollenkaan yhtä ihmisläheinen kuin alkuun tai kun neitiä käväisin katsomassa, ja se kyllä riipaisee sydäntä :/ Jotenkin luulisi että neiti olisi juuri enemmän ihmisten perään, mutta enemminkin tuntuu että ihmisseura ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Hm, noh, tulipa tästä nyt itkuvirsi vaikka onnitteluja vain piti lähetellä!
    Mutta Onneksi olkoon Toto ja Toto-porukka :D

    VastaaPoista
  4. Wow! Oma logo ja kaikki! Onnea Totolle vaan!

    VastaaPoista