torstai 8. tammikuuta 2009

Kissis pissis

Parikuukautisen yhteiselon aikana me ihmiset olemme tulleet siihen vakaaseen loppupäätelmään, että meillä asuu maailman hienostunein, hellin ja rakastavin kissa. Hän on ajoittain aikamoinen pojanviikari, mutta silti aina hyvin ystävällinen ja kiltti. Sohvantuhoamishalua ja limoviikunaanhyppäämistaipumusta lukuun ottamatta hän on hyvin järkevä – ei lainkaan sellainen, joka repii kaikki paikat ja pissii päälle. Laatukatti.

Hämmennys olikin suuri, kun C eilen pomppasi yhtäkkiä auki unohtuneeseen kaappiin, kyykistyi siellä olevan varapeiton päälle ja pissasi pienen järven verran. Aivan häpeilemättä, meidän silmiemme edessä! Meidän kissa!

Keltajärvi oli pyyhitty hetkessä pois ja peite tungettu pesukoneeseen, eikä pissis tuntunut juuri pohtivan tekoaan. Me muut analysoimme sitä hänenkin puolestaan.

Kauniit selitykset:
- C on vielä niin pieni, ettei huomannut vessahätää ajoissa. Silkka vahinko, ei tule toistumaan.
- C oli niin iloinen, että olimme kaikki yhdessä, ettei malttanut kävellä vessalleen.

Ikävät selitykset:
- C oli meille vihainen. Olimme pitkästä aikaa kumpikin eilen pitkän työpäivän verran pois kotoa.
- C on pipi. Hän myös oksensi eilen aamulla.

Pelottava selitys:
- C on hurja kollikissa. Häntä ei ole yhdeksän kuukauden iästä huolimatta leikattu, ja nyt mies alkaa päästä valloilleen. Leikkausta on viivytetty, koska hänen piti ensin sopeutua uuteen kotiin ja kämppisten häneen. Juuri toissapäivänä järkeilimme, että leikkauksen kanssa voi yhä odottaa, kun suloinen pentumme ei merkkaa eikä ole muutenkaan riivautunut.

Voi ei! Jos hän lätäköi tänäänkin, pitääkö meidän soittaa heti eläinlääkärille ja ilmiantaa Kaamea Kolli? Tai jos hän on närkästynyt yksinolosta, pitääkö toisen meistä jäädä hoitovapaalle? Jos hän on tänään normaali, voimmeko palata luottavaiseen kantaamme maailman helpoimmasta ja hienoimmasta kissasta? Harmi, ettei C osaa puhua – vaikka siksihän hän niin kiinnostava onkin.

2 kommenttia:

  1. Luulen, että vahinko se ainakaan ollut. Ehkä hän yrittää valloittaa reviiriään ja talon naispuolisen asukkaan samalla omakseen?

    VastaaPoista
  2. Kyllä se oli vahinko. Se on helpoin selitys. Ja hänhän on jo valloittanut minut, aivan ikiomakseen (mm. omaksi palvelijaksi ja omaksi pehmoleluksi).

    VastaaPoista