Rokulipäivä

Kuten joku saattoi eilisen postauksen keskustelusta huomata, Koratian viikonloppusuunnitelmat menivät miehen sairastumisen vuoksi eilen uusiksi. Köhäinen mies vetäytyi petiin, ja koska sää oli aina varhaisiltaan asti sateisen harmaa, harmaat sairaanhoitajat tulivat mukaan sairastupaan. He olivat ihastuksissaan siitä, että päivänä, jolloin heitä huvitti vain lojua, mieskin piti lojupäivän.


Cisu: Mä tykkään nukkua ihmisen polvitaipeessa.

Toto: Ja mä mun isoveljen polvitaipeessa.

Cisu: Aah...

Mutta kuule, yks asia mua vähän häiritsee. Pitääkö sen kameran tulla aina häiritsemään meidän unia?

Mee nyt pois sen raksuttavan (miehen mukaan uusi kamera kuulostaa "jo oikealta kameralta"!) vekottimes kanssa. Sä oot vaan kade, kun et itse mahdu edes ihmisen polvitaipeeseen, saati kissan!

Tänään meillä ei sitten kissojen mielestä taidakaan olla rokulipäivä. Cisu on kulkenut pitkin taloa jo monta tuntia argumentoimassa sen puolesta, että muutkin voisivat nousta ja lähteä hänen kanssaan ulos. U:ssa on aurinkoista, pihalla loikkii pupu, sellainen ei jää Cisulta huomaamatta! Totokin säestää veljeään mutta vain silloin, kun Cisu tulee ihan viereeni ja alkaa moukua asiaansa. Tottiksesta on aivan turha olla jopa talon eri kerroksessa kuin ihmiset ja siellä selittää kauheaa sisäkissan kohtaloaan, kun ei ne ihmiset kuitenkaan kuule tai ainakaan ymmärrä. (Hänestä vain nälkä on asia, jota kannattaa kailottaa tauotta aina siihen asti, kunnes joku laiskamato vääntäytyy sängystä ja täyttää kupin muonalla.)